The Friendin hyvin ruotsalaisen kuuloinen indie-pop on mukavan soljuvaa ja nyanssirikasta tavaraa. Välillä yhtye tuo mieleen The Arkin ja välillä taas kotimaisen Lapkon. Retrosynat ja diskokompit tietysti tuovat mieleen myös Scissor Sistersin, mutta ihan niin camp-henkinen The Friend ei kuitenkaan ole. Kaikki levyn kolme biisiä ovat melko tasavahvoja, vaikka rokkaava avausbiisi Street’s Call ehkä tarttuvinta ja laadukkainta antia edustaakin. Ei tästä kyllä mitään pahaa sanottava keksi. Perhanan hyvää ja viihdyttävää poppia.

Hyvää: Monipuolinen soundimaailma ja tarttuvat melodiat.
Kehitettävää: Itseironisuudestaan huolimatta bändin promokuva on kyllä melkoisen hyytävä.