|
THE HIVES: LEX HIVES / Universal |
|
|
Lähettänyt Jani Sipilä
Luettu 497 kertaa.
|
|
16.07.2012 |
   4
Ydinkysymys: Mitä tuli The Hivesistä?
The Hives on kertonut haastatteluissa joutuneensa kohtuuttomien odotusten vangiksi. Ehkä The Hivesista odotettiin laskusuhdanteessa olleen ruotsalaisen rockin uutta tähdenlentoa, tai White Stripesin tapaan rockin perusasioihin kantaa ottavaa yksinkertaista draivia ja visionäärisyyttä. The Hivesista ei ehkä vastannut näihin odotuksiin, mutta taitavasti ja intohimoisesti yhtye musiikkiaan esittää.
Lex Hivesilla The Hives ei pyri kuulostamaan ollenkaan salonkikelpoiselta, kuten ehkä vielä viisi vuotta sitten. Kuvat silinterihattuisista herrasmiehistä ovat harhaanjohtavia, sillä uuden albumin kappaleissa on kasapäin energiaa, punk-vivahteita ja rosoa. Vanhan koulukunnan rockin vaikutteet ovat aina toki olleet tärkeä osa The Hivesin musiikkia, mutta nyt yhtye kuulostaa hyvällä tavalla epäsiistiltä. Tuotanto on edelleen selkeää, mutta musiikki rupista.
The Hivesin meiningistä tulee mieleen jopa Michael Monroen uutukainen, vaikka kappaleiden tekstit ja sanoma ovat sisällöltään hieman ohuempaa ja tyhjänpäiväisempää. Sävellyksissä ei ole myöskään samanlaista melodista iskevyyttä, vaan The Hives soittaa niin että kainalot kastuvat ja äijäenergia sinkoilee. Mieleen tulee enemmänkin vaikkapa The Hurriganes. Tällaiset kappaleet eivät kyllä kaipaakaan tippakaan kaunosieluisuutta.
Ehkä The Hives teki aiemmin kompromisseja täyttääkseen ulkopuolisia odotuksia. Lex Hives ei ole ehkä kaupallisesti järkevä albumi, mutta on varmasti rehellinen. The Hives on täynnä energiaa ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan.
Kotisivut
|
