|
PYURIA: INCARNADINE REVELRY / Violent Journey |
|
|
Lähettänyt Joni Juutilainen
Luettu 509 kertaa.
|
|
10.07.2012 |
   3
Ydinkysymys: Onko liika soittoteknisyys pahasta?
Viimeksi viisi vuotta sitten levyn julkaissut turkulaisbändi on kierrättänyt kuusitoistavuotiaan uransa aikana miehistöä oikein urakalla, mutta bändin tyylilaji on pysynyt tiukasti kiinni death metalissa.
Sitten edeltävän Oubliette Ontology -albumin Pyurian linja on mennyt suoraviivaisemmaksi ja vanhakantaisemmaksi mörssäykseksi, jonka päällimmäisenä tirehtöörinä palleaansa pullistelee mm. Torture Killerissa aiemmin vaikuttanut Matti Liuke. Miehen ponnekas murina potkii Incarnadine Revelrya eteenpäin vankoin ottein, eikä muunkaan bändin suoritus juuri huonommaksi jää.
Turhat tekniset kikat unohdettuaan Pyuria alkaa kuulostamaan aidosti varteenotettavalta bändiltä. Melkoisena yllätyksenä levyllä kuullaan myös melko puhtaalla Down-henkisellä groovella kulkevaa materiaalia, kuten The Enemy -kappale antaa oivasti osoittaa, ja kaikillahan on hyvin tiedossa, että perkeleellisesti groovaava death metal on melko lähellä parasta mahdollista metallimusiikkia.
Pyuria on vuosien etsimisen jälkeen löytänyt viimeinkin luontevan linjan musiikilleen. Tämän lähemmäksi neljää pistettä on hankala päästä.
www.pyuria.com
|
