|
THE HOWL: LOOSE ENDS / Inverse |
|
|
Lähettänyt Joni Juutilainen
Luettu 851 kertaa.
|
|
05.07.2012 |
   4
Ydinkysymys: Onko The Howl Suomen aliarvostetuin metallibändi?
Parin vuoden takaisella Skins of Our Backs -debyytillä hyvin onnistunut The Howl on kuulunut jo vuosien ajan kotimaamme aliarvostetuimpien metallibändien joukkoon. On vähintäänkin suotavaa, että vuodesta 1998 saakka kovaa työtä paiskinut kolmikko saisi viimeistään Loose Endilla ansaitsemaansa näkyvyyttä.
Todella timanttiseksi trioksi hioutunut bändi paiskoo kovalla live-energialla musiikkiaan, josta haistaa läpi hien ja viskin kultivoituneet aromit. Debyytillään osan demoaikojensa villistä ja repivästä otteesta kadottanut yhtye on palannut jälleen perusasioiden pariin ja tällä kertaa paukutellaankin menemään "vanhojen hyvien aikojen" malliin.
Loose Endsillä The Howl soi kenties metallisempana kuin koskaan aiemmin. Yhtyeen musiikissa raikaavat edelleen perinteiset Motörheadit ja Entombedit hyvässä sovussa punkahtavan energian ja aivan helvetin iskevän grooven muodossa. Turhat hienostelut ja kikkailut on jätetty muille bändeille ja The Howl keskittyy tällä kertaa juuri siihen, missä se on parhaimmillaan.
The Howlin rosoisessa otteessa on jotain, mikä saa veren virtaamaan ja sykkeen kohoamaan huippulukemiin. Loose Ends ei ole missään nimessä maailman paras levy, eikä yhtye kykene luomaan käytännössä mitään uutta, mutta oman tonttinsa The Howl hallitsee suvereenisti.
www.the-howl.net
|
