|
HAMMERHED: THE FENNOSCANDIAN BADASS / Shiny Mama |
|
|
Lähettänyt Joni Juutilainen
Luettu 835 kertaa.
|
|
01.07.2012 |
   2
Ydinkysymys: Välittyykö Hammerhedin henki levyltä kuunneltuna?
Hammerhedin musiikkia kuunnellessa nousee mieleen visio bändin stereotyyppisestä fanista; reilusti yli satakiloisesta ja parrakkaasta trukkikuskista, jolle heavy metal ilmentää ainoastaan maskuliinisia ja rujoja asioita. Heikommalla hetkellä joku saattaisi kutsua Hammerhedia jopa äijämetalliksi.
Hammerhed paukuttelee varsin tanakkasoundista ja jylhästi groovaavaa thrash metalia jokseenkin suomalaiseen malliin, mihin viittaa myös albumin "rankka" titteli. Tuotantopuolesta, miksauksesta ja masteroinnista vastaava Blake-kurko Aaro Seppovaara on saanut leivottua levylle mahdollisimman hyvät soundit, joita vanhakantaisen ja roskaisen "aidon" thrashin ystävät tuskin arvostavat.
Yhtyeen vahvuudet tulevat äkkiä ilmi, ja vaikka mistään ihmeidentekijöistä ei ole todellakaan kyse, kykenee bändi perushyvään suoritukseen. Ongelma on, että tällainen musiikki pitäisi kokea ehdottomasti livenä, sillä The Fennoscandian Badassin kuunteleminen on verrattavissa kalsarikännien vetämiseen kotioloissa: lopputulos miellyttää, mutta jotain oleellista jää puuttumaan.
Melko alleviivatusti nimetyssä The Fennoscandian Badassissa ihmetyttää myös sen kansitaide, jossa esiintyy (ymmärtääkseni) runsaasti japanilaistyylistä kuvastoa. Mielestäni tämä ei istu aivan yhteen levyn "konseptin" kanssa.
www.hammerhedband.com
|
