|
JIPPU: VÄÄRINPÄIN LENTÄVÄT LINNUT / Warner Music |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 577 kertaa.
|
|
05.07.2012 |
   4
Ydinkysymys: Onko rakastaminen näin vaikeaa?
Kyllä tätä on odotettukin. Ja hieman myös pelätty. Nimittäin Jipun kolmatta omaa albumia. Tässä välissä oli mahdollista saada lääkettä vieroitusoireisiin Samuli Edelmannin kanssa tehdystä onnistuneesta yhteisprojektista Pimeä uni (2010) , mutta edellisestä soolosta Kuka teki minusta tän naisen (2008) on kulunut jo neljä vuotta.
Iltapäivälehtien lööpeissä Jippu on ollut tasaisin väliajoin, ja mistäs muistakaan syistä kuin parisuhdekiemuroista. Jos joku on veikannut näiden näkyvän uuden levyn biiseissä, kerroin ei ole voinut olla kovin korkea. Välillä kommentit ja esiintymiset ovat olleet arvaamattomia. Viime vuoden DBTL:n keikalla saattoi huomata, että Jippu haluaa provosoida ja hän tekee hartiavoimin töitä päästäkseen eroon hauraan villasukkatytön imagosta. Vaaran paikka ja ylilyönnin mahdollisuus kolmannen albumin kanssa oli varsin todellinen.
Mutta nyt ei ole menty vikaan. Ehkä kaikkien näiden odotusten jälkeen Väärinpäin lentävät linnut tuntuu pysyvän hyvinkin turvallisesti tiellä ja yhtä kaukana molemmista ojista.
Tälläkin levyllä teemana on ihmissuhteet. Jippu kuulostaa Jipulta, mikä on selvää, sillä hän kirjoittaa edelleen kaikki sanoituksensa. Tai suomentaa, sillä Suojassa ja Onneton morsian ovat käännettyjä. Sävellyksistä Jipun kanssa ovat vastanneet muun muassa Tuure Kilpeläinen, Leri Leskinen ja Timo Kiiskinen. Musiikillisesti levy tarjoaa ehkä eniten yllätyksellisyyttä.
Jipun uutukainen tuo joiltain osin metkasti mieleen hiljattain ilmestyneen PMMP:n levyn Rakkaudesta. Väärinpäin lentävät linnut -albumilta löytyy nimittäin samoin hilpeän reippailta kuulostavia diskojumputuksia, joiden sanoitukset ovat kaikkea muuta kuin reippaita. Jalkaa nytkyttävä biitti ja riipaiseva sisältö luo kiinnostavaa – ja osin hölmistyttävää – jengaa kappaleissa Hei me erotaan, Inhoan sinua ja Henki ja elämä.
Perinteisempää, kokonaisvaltaisesti koskettavaa Jippua ja kauniita melodioita edustavat kappaleet Väärin tein (Purple Rain), sinkkuna esimakua levystä antanut mahtipontiseksi yltyvä nimikkobiisi sekä Kotona taas. Tyttöjen välisestä rakkaudesta kertova avausraita Eva (Nukutaan kielletyllä iholla) on kokonaisuutena varmasti yksi levyn kaunneimmista kappaleista ja vilpittömän kohtelias hatunnosto naapurin Eva Dahlgrenille. Voisi jopa sanoa, että Eva tyhjentää pajatsoa liikaakin, koska sen tasolle pääseminen uudestaan vie vähän aikaa.
Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan (2006) esitteli enkelimäisen ja rakkauden perään huhuilevan nuoren naisen, jonka ääni meni ihon alle. Lyyrikoissa oli alakuloisuutta, haikeutta ja kolkkoja havaintoja maailmasta, mutta satuihin jaksettiin silti uskoa. Toisella albumilla lauloi nainen, jonka usko onnellisiin ihmissuhteisiin alkoi olla jo kortilla, ympärillä oli naisiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa ja pakahduttavaa surua.
Väärinpäin lentävät linnut -levyllä Jippu ei sukella ihan niin syvälle, vaikka tekstit ovat edelleen häkellyttävän henkilökohtaisia. Ehkä neljä vuotta oli hyvä aika tehdä tämä työ, prosessointiin on ollut aikaa. Tulos ei myöskään ole niin tasalaatuinen kuin aiemmat, mikä oli piristävä yllätys. Mutta piristävästä levystä ei ole kysymys, rakastaminen on edelleen vaikeaa, liki mahdotonta, ja sitä alleviivaa päätösraita Haluun unohtaa rauhassa. Se on pohjattoman surullinen.
www.jippu.fi
|
