I Am Gemini on nebraskalaisen indierockpumppu Cursiven seitsemäs pitkäsoitto. 1995 perustettu yhtye on jo kerran ehtinyt hajotakin viime vuosituhannen puolella jäähyväisalbumeineen kaikkineen, mutta nousi tuhkasta uudella kokoonpanolla. Kaikilla bändin levyillä on oma teemansa ja niin tietenkin myös tällä: syntymässä erotettujen hyvän ja pahan kaksosveljen jälleennäkeminen. Eeppistä, eikö?
I Am Gemini on eeppinen, ja niin lyriikoiltaan kuin sävellyksiltään kunnianhimoinen teos. Hämmentävää kokonaisuutta voisi pitää rock-oopperana, levyn mittaisena Bohemian Rhapsodyna. Tahtilajit eivät kauaa pysy samoina ja tyylilajit vaihtuvat lennossa downtemposta punkrääkynään ja progekitaravalleihin. Biisien sisällä on enemmän vaihtelua kuin niiden välillä.
Progehenkinen kiekko, jonka laulaja tuo mieleen Offspringin? Tim Kasherin vokaalit ovat albumin heikoin lenkki, mutta indierockia fanittavat lienevät sellaisiin jo tottuneet Hyvän ja pahan vastaista rähinää kuuntelee oikein mielellään, mutta helppo levy tämä ei ole, vaan tuntuu imevän kaikki kuuntelijansa voimat.
I Am Geminiä pitää kuunnella monta kertaa päästäkseen siihen sisään. Tai ehkä se on vain illuusio, ehkä sisään ei ole tarkoituskaan päästä.
