|
AHOLA: STONEFACE / Playground |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 509 kertaa.
|
|
28.06.2012 |
   4
Ydinkysymys: Millaista tyylitajua Teräsbetonin laulaja uudessa bändissään osoittaa?
Teräsbetonin keulilla nimensä rakentanut ja sittemmin muistakin yhteyksistä tutuksi tullut Jarkko Ahola on vaikutteiltaan vanhan liiton ukkoja. Viime vuonna perustettu Ahola esittää miehen säveltämiä kappaleita usean vuoden ajalta, ja nykyaikaan viitataan lähinnä tuhdisti jytäävällä soundilla.
Tyylinsä puolesta Stoneface ammentaakin sitten pääasiassa menneiltä vuosikymmeniltä. Teräsbetonin suhteellisen yksinkertaiseen uhomuottiin tätä ei kannata asetella oikeastaan missään mielessä, vaan kyseessä on huomattavasti rokkaavampaa ja monipuolisempaa menoa.
Stonefacelta löytyy musiikkia tunnin edestä ja kokonaisuus on itse asiassa niin monipuolinen, että sitä on monissa arvosteluissa käyty moittimaan. Itse olen asiasta vahvasti eri mieltä, sillä kerrankin käsillä on heavy/rock -albumi, jonka kaikki kappaleet eivät ole samasta puusta sudittuja. Usein käytetyt selitykset ns. linjakkaasta kokonaisuudesta ja sutkakkaasti yhteen sopivista kappaleista kun eivät ole muuta kuin ankeita synonyymejä ideaköyhyydelle ja pahanlaiselle sapluunaan tunkemiselle. Ahola tekee debyytillään hommat toisin, ja nimenomaan hyvässä mielessä.
Levy herättää mielleyhtymiä Deep Purplesta Acceptiin ja Guns N' Rosesista Scorpionsiin. Välillä hengestä huokuu AC/DC, välillä Uriah Heep. On tymäkästi jyräävää raskaampaa rokkia ja myös hivenen rauhallisempaa ilmaisua. Lähes kaikkea löytyy ja juuri tämä monipuolisuus takaa sen, että levyyn ei tule kovin helposti kyllästyttyä.
Aholan sävelkynä on terävässä kunnossa ja bändi soittaa osuutensa tanakalla otteella. Ahola itse laulaa todella värikkäästi, eli tämä ei todellakaan ole pelkkää ylärekisterissä kiljumista. Mitään kovin selkeää omaa linjaa tässä ei ehkä olla luomassa, mutta viihdyttävää ja tarttuvan melodisesti soivaa hardrock/heavyä Stoneface tarjoilee ammattimaisella ja taipuisalla otteella.
Bändin kotisivut
|
