|
SLASH FEAT. MYLES KENNEDY: APOCALYPTIC LOVE / Roadrunner Records |
|
|
Lähettänyt Jani Sipilä
Luettu 554 kertaa.
|
|
27.06.2012 |
   3
Ydinkysymys: Mistä Slashille bändi?
Velvet Revolverin eksyttyä omituiseen horrostilaan, Slash on pistänyt tuulemaan soolorintamalla. Ensimmäinen soololevy oli ikään kuin kokoelma, jolla kappaleiden keskinäisiä eroja korostettiin entisestään laajalla laulajakirjolla. Slash on päättänyt jatkaa soolotiellä, mutta nyt vakiokalustoon kuuluu laulaja Myles Kennedy, joka on aiemmin tullut tutuksi loistavan Alter Bridgen vokalistina ja myös edellisen Slash-soololevyn tiimoilta kasatun livebändin keulamiehenä.
Slashin soolomateriaali ei ole täyttä kitaravetoista ilotulittelua, vaikka osa kappaleista kuulostaakin siltä, kuin laulut olisi sävelletty vihonviimeisinä ilman suurempaa painoarvoa. Onneksi valtaosa albumin kappaleista kuulostaa oikean bändin sovittamilta, eikä niissä ole tarkoituksena ainoastaan osoittaa, kuinka kova kitaristi Slash on. Slash osaa toki tarpeen tullen vääntää taivaallista jälkeä kitaran varressa, mutta mestari on tarpeen tullessa vaatimaton osa koko bändin sointia, jossa Myles Kennedy pääsee virittelemään osaavia äänijänteitään kaiken päällimmäisenä.
Tällä albumilla Slash pitää perusvarmaa otetta ja fiilistelee kitaran varressa vapautuneesti, eikä albumilla ole niin paljon varsinaisia potentiaalisia klassikkoriffittelyjä kuin esimerkiksi edeltäjällään. Mutta uusi albumi on selkeästi vahvemmin bändilevy, jolla on aito pyrkimys tehdä muutakin kuin vain ylläpitää Slashin legendaarisuutta.
Levy on hieman kaksijakoinen, sillä aika ajoin albumi täyttää lähes klassikkolevyn ominaispiirteet, mutta aika ajoin kuulostaa siltä kuin Slash tarvitsisi sävellysapua. Harjoitus tekee tässäkin mestarin.
Kotisivut
|
