|
DISGRACE: GREY MISERY / Big Money Recordings |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 548 kertaa.
|
|
24.06.2012 |
   3
Ydinkysymys: Pitääkö kahden vuosikymmenen takainen suomalainen death metal yhä pintansa?
Pala suomalaista death metal historiaa palaa taas parrasvaloihin, jos lievästi liioiteltu ilmaisu tässä sallitaan. Turkulaisen Disgracen taival alkoi thrash/speed/Slayer-osaston merkeissä, mutta siirtymä raskaan kuolometallin pariin oli ajan hengen mukaisesti luonteva ja odotettu.
Yhtyeen muutos rähjäiseksi rokkikoneeksi oli myös varsin nopea, sillä jo vuonna 1992 julkaistun debyyttilevy Grey Miseryn aikoihin miehistön intohimot olivat karkaamassa pois death metalin parista. Tästä johtuen jo vuoden 1991 puolella nauhoitettu levy jäi myös bändin ainoaksi täysiveriseksi dm-levyksi, vaikka pitkäsoittoja on puskettu pihalle jo kahden vuosikymmenen mitalta.
Grey Misery ei edusta aivan kotimaisen death metalin parasta antia, sillä vaikkapa Xysma, Amorphis, Convulse ja erityisesti Demigod julkaisivat 90-luvun alkupuolella selvästi mielenkiintoisempaa tavaraa. Grey Misery on kyllä raskas, brutaali, ja siitä voi kuulla sekä vanhan Carcassin sairaalloisuutta että hitusen rokkaavampaa Entombedia, mutta biisejä ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kovin mieleenpainuviksi.
Siinä missä moni muu suomalainen dm-pumppu sekoitteli kuolometalliinsa pimeää ja melodista synkeyttä, niin Grey Miseryn anti on huomattavasti yksiulotteisempaa. Romuluisesti vääntäviä riffejä ja hitaampaa groovea pätkitään karkeasti hakkaavalla grindaamisella, eikä melodioita tai muita mausteita pahemmin tarjoilla.
Grey Misery on julkaistu uudestaan ennenkin. Tämä tuorein versio juhlistaa levyn 20-vuotista ikää ja se vetää pisteet kotiin Jukka Taskisen kirjoittaman mainion esseen, valokuvien ja muita lipareita sisältävän vihkosen osalta. Muutoin kallistuisin kyllä Xtreemin uusintajulkaisun puoleen, sillä sen mukana seurasi bonuksina sekä Inside The Labyrinth Of Depression demo (1990) että Debts Of God EP (1991), joista molemmat olisivat olleet ihan relevantteja bonuksia myös tälle painokselle. Demo tylymmän soundimaailmansa ansiosta (demon kaikki kappaleet nauhoitettiin Grey Miserylle uudestaan) ja EP eksklusiivisen biisivalikoimansa puolesta.
Tämä versio kärsii myös hivenen diskattisemmasta ja puhtaammasta soundista, mikä toisaalta on varmasti monien muiden mielestä pelkkää plussaa. Itse pidän kuitenkin Xtreemin uusintajulkaisun raskaammasta ja hitusen suttuisemmasta soundista, sillä se sopii biisien raskassoutuiseen vyörytykseen paremmin. Jos kuitenkin arvostat puhtaampaa ja kirkkaampaa (mutta edelleen varsin karkeaa) soundia enemmän, etkä bonuksista välitä, niin siinä tapauksessa tämä 20th Anniversary Edition on aivan kurantti hankinta jokaisen suomalaisen kuolometallin historiasta kiinnostuneen hyllyyn.
Bändin Facebook-sivut
|
