 Zebra and Snake syntyi Alajärvellä jamitteluista vuoden 2007 tienoilla. Nyt viisi vuotta myöhemmin duon ensialbumi on nähnyt päivänvalon. Yhtyeen muodostava kaksikko Matti Ahopelto ja Tapio Viitasaari kertoivat Vertigolle muun muassa siitä, miten debyytti syntyi ja millaista on keikkailla Aasiassa.
Millaiset fiilikset teillä on, kun debyyttinne ilmestymisestä on muutama viikko aikaa?
– Aika helpottuneet. Sellainen ”vauva on valmis” -fiilis, Ahopelto kertoo.
– Jo senkin takia, kun on tehnyt pitkän työn, se on itselle mahtavaa. Siihen ei voi enää vaikuttaa, vaan se on olemassa ja se pärjää, miten pärjää, mutta toisaalta on myös mahtavaa, kun meillä on nyt antaa enemmän bändinä, kun tämä on ensimmäinen albumijulkaisu ja toinen konkreettinen plätty, Viitasaari lisää.
Onko teillä sellaista tunnetta, kuten joillain bändeillä, että nyt kun on levy julkaistu, on jollain tavalla oikeutetumpaa keikkailla?
– On se fiilis ehkä eri, mutta en tiedä, onko se oikeutetumpaa. Meillä live ja levy on ollut kuitenkin aina eri asia. Mutta on kivempi keikkailla, kun jotain tarjottavaakin, Ahopelto tuumaa.
– Siinä levyssä on silti semmoinen, vaikkei osta enää kokonaisia levyjä ja diggailee yksittäisiä biisejä, niin levy on silti tärkeä etappi bändille. Siinä mielessä on hienoa, että se on pystynyt omassa päässä jotenkin… En löydä oikeaa sanaa, mutta ne ovat ikään kuin pisteitä viivalla, Viitasaari muotoilee.
Milloin aloitte tekemään Healing Musicia ja kuinka pitkä prosessi se oli?
– Ensimmäiset jutut sille on äänitetty joskus 2009, mutta en tiedä, oliko se silloin vielä levyn tekemistä. Siitä asti sitä on tehty. Ihan hyvä, että se nyt löysi muotonsa, Ahopelto kertoo.
– Kyllä ne ensimmäiset äänitykset olivat sitä, että teimme vain biisejä. En oikein muista, missä vaiheessa aloimme laittaa biisejä järjestykseen, Viitasaari lisää.
– Teimme vuonna 2009 ep:n, ja silloin kokeilimme mihin suuntaan haluamme viedä musiikkiamme ja minkälaista tuotantoa haluamme tehdä. Meidän piti löytää levylle oikea muoto, ennen kuin sitä pystyi alkaa tekemään, Ahopelto jatkaa.
Miten albumista sitten muotoutui valmis kymmenen kappaleen kokonaisuus?
– Karsimme aika paljon juttuja biisien sisällä ja annoimme tilaa. Yksinkertaistimme asioita paljon, mikä auttoi kokonaisuutta, Viitasaari kertoo.
Olette tehneet levyn Berliinissä Kaiku Studiolla Janne Lounatvuoren, Jonas Verwijenin ja Antti Joasin kanssa. Millainen rooli tuotantotiimillä oli levynteossa?
– Se on ollut alusta asti iso ja tärkeä. Kun menimme tammikuussa 2009 äänittämään ensimmäistä kertaa loppuun asti vietyä tuotantoa, niin heidän avulla me löysimme sen, miten musiikkia tehdään valmiiksi, Viitasaari selittää.
– Tuotanto on ollut sellaista, että välillä olemme itse tehneet biisejä valmiimmaksi ja välillä olemme tehneet enemmän yhdessä heidän kanssaan, Ahopelto jatkaa.
– Tässä on oppinut tosi paljon heiltä siitä, miten tehdä biisejä loppuun asti, Viitasaari lisää.
 Milloin ja mistä tiedätte, että joku biisi on valmis eikä sitä tarvitse työstää enää?
– Ei sitä ikinä kyllä tiedä, Ahopelto toteaa.
– Jossain vaiheessa pitää vain päättää tai sitten vain unohtaa, että se on valmis. Jotkut biisit eivät tule ikinä valmiiksi, Viitasaari jatkaa.
Mikä teille on tärkeintä musiikissa ja miksi haluatte tehdä sitä?
– Jossain vaiheessa on mennyt niin päin, ettei osaa kohta tehdä enää mitään muuta. On käyttänyt siihen niin paljon aikaa, ettei enää… Pitäisiköhän sitä tosiaan joskus miettiä. Varmaan siinä on parasta se, että siinä yhdistyy niin monta asiaa ja musiikin sisällä voi tehdä niin monta asiaa, Viitasaari sanoo.
Elektronisessa musiikissa on usein artisteille tärkeää visuaalisuus. Kuinka tärkeää se on teille?
– Kyllähän sitä ainakin korostetaan ja luodaan aika paljon. Minun täytyy sanoa, etten ole viime aikoina ollut siitä niin hirveän kiinnostunut. Olin joskus kiinnostuneempi. Se on kyllä tehokas väline ja itsekin kun esimerkiksi katsoo uusien bändien videoita, kiinnittää huomiota siihen, miten ne on asetettu esiin. Mutta jotenkin tuntuu, että haluan keskittyä musiikkiin. Siinä on tarpeeksi työstämistä, Viitasaari painottaa.
– Ei tule ajateltua asioita sitä kautta, miltä asiat näyttävät, kun on tottunut siihen, miltä ne kuulostavat, Ahopelto lisää.
– Haluamme miettiä toki tarkkaan, miltä grafiikat näyttävät ja mitä musiikkivideoissa on, mutta haluamme pitää ne yksinkertaisina, jotta voi keskittyä musiikkiin, Viitasaari lisää.
Mitä musiikkivideot merkitsevät teille?
– Ne ovat enemmän sellaista hauskanpitoa, mutta on myös mukava koittaa keksiä niihin muutakin kuin, että bändi soittaa jossain, Viitasaari luonnehtii.
Ovatko ne enemmän promootiota teille vai haluatteko luoda musiikkivideoilla taidetta?
– Haluamme tehdä niistä enemmän lyhytelokuvamaisia kuin että ne olisivat pelkkiä mainoksia, Viitasaari sanoo. Olette kiertäneet keikoilla paljon Euroopassa ja käyneet kaksi kertaa Aasiassa ja kerran Yhdysvalloissa.
Miten keikkailu eroaa maasta riippuen?
– Aasiassa kaikki keikkapaikat ovat ihan erilaisia, Ahopelto kertoo.
– Keikkailuperinne on aivan erilainen, Viitasaari lisää.
Miten keikkailuperinne eroaa Suomesta?
– Kiinassa olimme tekemässä soundcheckiä, kun meillä oli keikka pari vuotta sitten maailmannäyttelyssä, ja yhtäkkiä sata mummoa oli katsomassa ja taputtamassa. Jotenkin vain on ollut outoja tilanteita, Ahopelto selittää.
– Sitten siinä oli fanikuvien ottamishetki. Yhtäkkiä tajuaa, että on vanhojen kiinalaisten ympäröimänä, ja kuvien ottaminen ei vain loppunut, eikä sitä enää jossain vaiheessa miettinyt, miksi sitä tapahtuu. Tuntui, että oli itse näyttelyeläin, Viitasaari jatkaa.
– Ja esimerkiksi Lontoo on jännä. Se osaa olla tosi jäätävä, vaikka ne tykkäisi. Toisinaan siellä huokuu tosi hyvää energiaa, kun ihmiset vapautuvat, Ahopelto lisää.
Englantihan on tunnetusti vaikea maa ulkomaisille bändeille, mutta teidät on ilmeisesti otettu hyvin vastaan siellä?
– Joo. Se auttaa siinä tosi paljon, kun meidän levy-yhtiö on Lontoossa, Viitasaari sanoo.
 Miltä teidän keikkakesä näyttää?
– Soitamme Provinssissa, Ruississa, Ilosaaressa, ja Tavastialla, Ahopelto listaa.
– Saa nähdä, varmistuuko muita festivaaleja, Viitasaari pohtii.
Kyseessä on teidän ensimmäinen festivaalikesä Suomessa. Millaiset odotukset teillä on siitä?
– Ihan kivaa. Klassinen hyvä festivaalikesä, Ahopelto sanoo.
– Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn noilla festivaaleilla, sillä en ole kiertänyt festivaaleilla koskaan, Viitasaari paljastaa.
Millaisia muita suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
– Teemme niin paljon keikkaa kuin tulee. Haluan myös lähteä jonnekin kauemmas reissuun, Viitasaari sanoo.
– Jossain vaiheessa alamme varmaan vääntää toista levyä, mutta ei vielä, Ahopelto lisää.
www.zebraandsnake.com |
