|
LADYTRON: GRAVITY THE SEDUCER |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 511 kertaa.
|
|
10.05.2012 |
   3
Ydinkysymys: Koska Ladytron onnistuu tekemään muutakin kuin maailman parasta mainosmusiikkia?
Ladytronin levyjen arvostelemeninen on tuskallista. Toisaalta kyseessä on yhtye, joka onnistuu levy toisensa jälkeen loihtimaan uskomattoman viileitä syntikkabiisejä. Tämän ovat huomanneet myös mainostajat ja tapahtumajärjestäjät, jotka haluavat edustamansa tuotteen tai yrityksen taustalle katu-uskottavaa, tyylikästä ja houkuttelevaa musiikkia. Sellaista, joka saa sekä pillifarkkuindien että shoppailusussun tuntemaan, että käsillä olevassa hetkessä on jotain erityisen ainutlaatuista. Lopuksi lähdetään hyvillä mielin kotiin kauppakassit kahisten.
Ladytron ei kuitenkaan ole vielä tehnyt listahittiä, joka olisi ampunut sen sen marginaalista massasuosioon Duran Duranin ja New Orderin tavoin. Yhtye on kuitenkin onnistunut tekemään tasapainoisen levyn. "Gravity The Seducer" sisältää kaksitoista elektropop-biisiä, joiden sävyt vaihtelevat mahtipontisesta haikeaan, uhkaavaan ja eroottiseen. Ensimmäiset biisit "White Elephant" ja "Mirage" ovat kaupallisinta Ladytronia. Kappaleet tultaneen kuulemaan vielä lukuisten vaate-, auto- ja virvoitusjuomamainosten taustalla. Levyn puolivälissä kappaleet alkavat synkistyä, eivätkä melodiat ole enää niin itsestäänselviä ja koukuttavia. Ladytron progeilee ja pulppuilee, mutta taustalla häilyy varjoja.
Tasaisuus on sekä levyn hyve että heikkous. On vaikea valita, kuunteleeko mieluummin hivenen tylsän, mutta kaikin puolin hiotun levyn vai pari hittiä sisältävän, muuten täytebiiseillä höystetyn kokoelman. Harmillisen suuri osa levyistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Alusta loppuun asti vietteleviä mestariteoksia ilmestyy musiikkitaivaalle kovin harvoin. Ladytron ei yllä sinne tälläkään levyllä, vaikka muutamat biisit ovat kirkkaita tähtiä.
|
