|
LIMP BIZKIT: GOLD COBRA / Flip/Interscope Records |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 602 kertaa.
|
|
06.05.2012 |
   2
Ydinkysymys: Aivan kuin silloin joskus ennen?
Oli melkoinen yllätys saada käsiin Limp Bizkitin uutukainen, Gold Cobra. Bändi on ollut melko vähä-ääninen ja pitänyt matalaa profiilia jo useamman vuoden, ja nyt kuudetta studioalbumia ällistellessä tajusin olleeni jollain tasolla onnellinen näistä hiljaisista vuosista. Samalla levysoittimen kautta välittyvä metallinen rap ja pauhaus vei nostalgiamatkalle vuosituhannen alkuun.
Harva puolivälissä kolmekymppiä oleva tai sitä vanhempi on voinut välttyä kuulemasta Limp Bizkitin megasuositun Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water -albumin (2000) hittejä, sellaisia kuin My Way tai Rollin'. Nuori väki pomppi ja lippikset kääntyivät. Toiset nauroivat avoimesti, toiset kauhistelivat hillitöntä kielenkäyttöä.
Gold Cobra jatkaa tällä tiellä, mutta nyt selvästi tummemmissa ja tympeämmissä tunnelmissa. Se on myös tehty samalla kokoonpanolla. Levy on ankaran iloton ja raskassoutuinen, ja Fred Durstin lyriikat ovat juuri tuota menneestä muistuttavaa fuck you I don't give a fuck I'm a fuck you up -osastoa ja keskisormen heristelyä sen matalaotsaisimmassa mielessä. Ensimmäiseksi sinkuksi irrotetussa Shotgun-kappaleessa räjähtelee haulikko, ne kun kerran ovat naapurustossa yleisiä. Päällekäyvästä ryöpytyksestä (Get a Life, Douche Bag) on vaikea erottaa itseironiaa, mikä tekisi lähestymisen helpommaksi. Pientä autotune-vitsiä yritetään Autotunagessa, mutta eikös sille naureskelu ole jo vähän passé? Ja kun kaikki vielä tuntuu jo kauan sitten kuullulta ja nyt auttamatta vanhanaikaiselta, on vaikea innostua.
Puolivälin jälkeen tyylissä tapahtuu notkahdus, sillä Walking Away ja Loser ovat huomattavan paljon rauhallisempia ja levyä muuten hallitseva räppäys loistaa lähes kokonaan poissaolollaan. Nämä eivät kuitenkaan tuo kokonaisuuteen tarvittavaa ilmavuutta, vaan tuntuvat lähinnä oudoilta valinnoilta.
Tämä albumi on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton maailmalla. Joidenkin mielestä kyse on kulahtaneen ja kiukuttelevan äijälauman tylsästä tekeleestä. Toisten mielestä se on täydellinen ja juuri sitä, mitä bändiltä alkuperäisessä kokoonpanossa saattoi odottaa ja toivoa. Uusia faneja Gold Cobra Limp Bizkitille tuskin tuo, mutta vanhat saapuvat taatusti keikoille pomppimaan, jos paikat sen vielä kestävät. Itse jätän keikan väliin, jätin kymmenen vuotta sittenkin.
www.limpbizkit.com
|
