|
ANTERO LINDGREN: MOTHER / Eino Records |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 779 kertaa.
|
|
05.05.2012 |
  5
Ydinkysymys: Kuka tämä taituri on?
Lataan Antero Lindgrenin levyn puolihuolimattomasti soittimeen katsomatta artistin nimeä ja painan playta. Jaahas, synkkää folkrockia Ameriikoista, tuumin ja myhäilen trubaduurin tarinoille, joissa yhdistyvät road moviet, maanläheisyys ja gotiikka. Kuunneltuani levyn pariin otteeseen alan etsiä sormet syyhyten tietoa tästä mystisestä mestarista. Tuoli on lähellä keikahtaa altani, kun minulle valkenee, että Antero on todellakin Antero, supisuomalainen laulaja-lauluntekijä. "Mother" on yhtä vahva taidonnäyte kuin Mirel Wagnerin debyyttilevy, jotain aivan uutta ja kansainvälistä suomalaisessa musiikissa.
Maailmanmusiikkiin verrattuna "Mother" ei keksi pyörää uudestaan. Lindgren on kuunnellut Johnny Cashinsa, Leonard Coheninsa ja Captain Beefheartinsa. Musiikissa yhdistyvät skitsahtanut tarinointi ja perinteinen bluegrass. Lindgrenin ääni on syvä ja kumiseva varmasti luonnostaan, mutta en voi olla tekemättä vertailuja hänen ilmeisiin esikuviinsa. Lindgren on kuitenkin ehdottomasti itsenäinen artisti, ei esikuviensa toisinto. Hänen tulkinnassaan ei ole kyse plagioinnista, vaan tietyn musiikkiperinteen ansiokkaasta jatkamisesta.
Yhdeksän kappaleen levy on napakka ja ehjä paketti. Korkeimmalle kurkottavat kalmankatkuinen "Mother", haikea "Fall Is Here" ja kohtalokas "Snake And The Devil´s Arm". Yksikään biisi ei ole ontto täytepala. Lindgrenin tyylin kehittymistä on erittäin mielenkiintoista seurata tämän taidonnäytteen jälkeen. Tosin mieleen hiipii pakostakin kysymys, toisiko suomeksi laulaminen musiikkiin vielä lisää tarttumapintaa ja omaa saundia?
anterolindgren.com |
