|
APULANTA: KAIKKI KOLMESTA PAHASTA / Päijät-Hämeen Sorto & Riisto |
|
|
Lähettänyt Virve Nyyssönen
Luettu 548 kertaa.
|
|
02.05.2012 |
   3
Ydinkysymys: Popisti punkkia vai kotoisasti ketsuppia?
Apulanta on ollut aina. Apulanta on aina Apulanta. Hyvässä ja pahassa. Apulannan uusin levy myy ekana ilmestymispäivänään kultaa. Apulannan keikka on tunnetusti aina takuukamaa. Hyvässä ja pahassa. Kun on nähnyt yhden, on eittämättä nähnyt ne kaikki. Mutta yleisö saa mitä se tilaa. Paitsi jos se tarkoittaa vaihtelua, uudistumista, kokeilua, jotain jännittävää uutta kulmaa. Ei. Apulanta on aina Apulanta. Hyvässä ja pahassa. Vuosi vuoden, ja vielä vuosikymmen vuosikymmenenkin jälkeen.
Apulantamaassa uskottiin ennen anarkiaan, nykyään diktatuuriin. Uho on jäähtynyt ja vallankumouksellisista on tullut laskelmoivia levymoguleita. Nämä nelikymppiset äijät rakentavat ekotaloja ja politikoivat. Nelikymppiset äijät eroavat katkerina. Siitä syntyy levy. Levy myy kultaa. Apiskaava toimii siis yhä. Sen ideologiaan kuuluu piilottaa omat musiikilliset syrjähyppynsä toisten artistien levyille. Kriitikot sanovat Apulannan parodioivan jo itse itseään. Yleisö rakastaa Apulantaa osin juuri sen turvallisuuden vuoksi. Se saa mitä tilaa; aitoa, tuttua Apulantaa. Ei yllätyksiä, mutta ei pettymyksiäkään. On niin ihanan turvallista jämähtää! Nuoruuteensa, ajatuksiinsa, musiikkiinsa. Kun mikään ei koskaan muutu, tuntuu turvalliselta. Osaa suhtautua, tietää miten käyttäytyä. Turvallisuushakuisuus, se on eliöihin sisäänkirjoitettu piirre. Apulannasta on tullut suomalaisten musiikillinen makaronilaatikko ja lihapullat. Ja ketsupin kanssahan kaikki on tunnetusti parempaa...
www.apulanta.fi |
