|
AM I BLOOD: EXISTENCE OF TRAUMA / Scandinavian A1 Music Oy |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 556 kertaa.
|
|
18.04.2012 |
   4
Ydinkysymys: Tehtiinkö paras heavy metal 90-luvulla?
St. Mucus -nimellä jo kaksi vuosikymmentä sitten aloittanut Am I Blood ei elättele toiveita nopeista rikkausista. Bändin taival on ollut kuoppainen, mutta niin vain uutta levyä olisi taas tarjolla. Tai taas ja taas, johan edellisestäkin on aikaa pieni ikuisuus. Pääjehu Janne Kerminen jaksaa kuitenkin painaa, ja kyllähän Existence Of Trauma mainio kiekko jälleen kerran on.
Minkäänlaista kehittymistä nykyvirtauksien mukana tästä ei edelleenkään havaitse. Trendit helvettiin, Am I Blood runttaa edelleen vahvasti mustan albumin aikaisen Metallican ja asennemetallisemman junttaamisen hengessä. Kermisen välittömästi tunnistettava miehekäs laulu ja melodiat antavat levylle myös omaa ilmettä, vaikka vaikutteet kuultavissa ovatkin. Huomionarvoista on myös se, että musiikissa ei ole juuri mitään sen paremmin kasarilta kuin uudeltakaan vuosituhannelta, vaan paletti on haalittu kasaan 90-luvun antimista. Nykyisessä musiikki-ilmastossa tämä takaa levylle oikeastaan hyvinkin tunnistettavan soundin.
Tekniseltä toteutukseltaan pitkälti Kermisen itse äänittämä levy on moitteeton. Soitto toimii ja selkeät soundit jytisevät esimerkillisellä voimalla. Kiitosta myös suhteellisen tiivistä ilmaisusta; 11 biisiä huitaistaan alta 40 minuutin ja sovitukset ovat kauttaaltaan tehokkaita. Turhaa ilmaa tai pullistelua mukana ei ole lainkaan.
Ei Existence Of Trauma silti mitään helppoa minuuttiheviä ole. Aluksi levyn pääosin keskitempoinen metalli kuulostaa tylsältä ja aikansa eläneeltä, mutta muutaman kuuntelun jälkeen koukut kolahtavat uomiinsa. Esimerkiksi hillitysti taustalla käytetyt koskettimet kutovat todella maukasta mattoa, kuten esimerkiksi Sin Of Believerin kertosäe osoittaa. Myös laulumelodioista löytyy runsaasti tarttumapintaa. Riffi- ja rytmiosasto kutoo myös pahuksen hyviä kuvioita, vaikka näitä ei kenties vielä ensimmäisellä kuuntelulla osaisikaan arvostaa.
On silti sanottava, että ääripäiden laventaminen ei tekisi kokonaisuudelle pahaa. Uskaltaisinko jopa toivoa, että pari melodisempaa ja puhtaammalla soundilla kulkevaa fiilistelyä voisi olla paikallaan, kuten myös edes yksi selvästi nopeammin räimivä kappale. Kyllä levyltä temponvaihteluita nytkin löytää, mutta kaikkiaan kappaleet kulkevat kuitenkin melko pitkälti samoissa tunnelmissa. Onneksi tämä valittu tunnelma kuitenkin toimii, joten ongelma ei muodostu tämän mittaisella kiekolla mitenkään pahaksi.
Mitäpä tässä muuta turisemaan. Uskaltaisin väittää, että tämä ryhmä on valtaosalle lukijoista aivan outo tapaus, mutta ysärimetallin ja erityisesti 90-luvun alun Metallican ystäville Am I Blood on kyllä totaalisen varma tehonyrkki. Hassua sanoa näin, mutta Existence Of Trauma kuulostaa kaiken keinotekoisen erikoisuudentavoittelun jälkeen suorastaan raikkaalta ja tehokkaan määrätietoiselta metallilta. Hyvin tehdyt perusasiat toimivat aina.
Bändin kotisivut
|
