|
THE UNDIVINE: DELUSIONAL NOISE / Inverse Records |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 1051 kertaa.
|
|
19.04.2012 |
   4
Ydinkysymys: Death metal -runttaamista, hardcorea ja viidakkosävyjä. Sepulturaa, vai peräti jotain omaa?
Pakko myöntää, että Inversen tuoreemmat julkaisut nostavat lafkan profiilia silmissäni selvästi. Carnal Demise iski juuri nyrkkiä sieraimeen ja nyt saman käsittelyn antaa The Undivine, jonka toinen pitkäsoitto ilmestyy vain alle vuoden kuluttua debyytistä.
Delusional Noisen raskas death metal soi murskaavasti ja voimalla. Kärkeen räjähtävä Columbian Tie ui sydämeen rokkaavasti juoksevalla kuolometalilla, jonka tarttuva pääriffi on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella vetävää tekoa. Pääosin örinällä tulkittu vihanpito sisältää jonkin verran myös hardcorelle ominaista tylympää junttaamista, ja kuullaanpa levyllä ohimevästi myös mustan metalin sävyjä. Pääosin kalloja kuitenkin halkaistaan hillityn melodisen ja raskaan death metalin asein.
Normimittaisten vetojen ohella mukana on myös pari pidempää kappaletta sävyä antamassa. Seduction fiilistelee puhtaiden kitaroiden, synkeän pahaenteisen tunnelman ja hiljalleen patoutuvan ahdistavan raivon keinoin. Levyn päättävä peräti yhdeksänminuuttiseksi venyvä instrumentaalinen nimikappale puolestaan kulkee eksoottisemmissa etnosävyissä puhtaiden kielisoittimien ja perkussioiden tukemana. Kyseessä onkin lähinnä pitkitetty, joskin mielenkiintoisena pysyvä pitkitetty outro, joka kasvaa alun puhtaammista näppäilyistä raskaammaksi ja epämääräisiä hälyääniä sisältäväksi tummasävyiseksi masenteludraamaksi.
Melodioita käytetään harkitusti. Riffit eivät ole sitä primitiivisintä osastoa, vaan ankaramman mäiskeen oheen on istutettu myös pikkuteknisesti sävytettyä viipalointia. Kitarasooloja ei levyltä kannata pahemmin haeskella, mutta One Step To Parabellumin lopussa kajahtava erittäin onnistunut soolo todistaa, että kyllä moisetkin tarvittaessa komeasti irtoavat.
Raskas ja lämpimästi soiva kitarasoundi kuvittaa tuhdisti tykittävää death metalia erittäin hyvin. Soundeista ylipäätään ei pahaa sanottavaa löydä. D-Studioilla taltioitu kiekko soi raskaasti, selkeästi, ja siinä on jäljellä myös orgaanisempaa väriä. Ihmiset tässä soittavat, ja se myös kuuluu. Pisteet myös monipuolisesta äärimetallivokalisoinnista.
Ei tästä kuulkaa nyt sen isompia miinuksia tahdo keksiä. The Undivine paaluttaa asiaansa karskilla otteella, ja vaikka parhaat paukut eivät aivan koko levyn mitalle piisaakaan, niin pääosin homma toimii komeasti. Ainoa selkeämpi, mutta onneksi myös varsin ohimenevä oksetus kuullaan Satellite Monarchyssä kuultavien perkussioiden muodossa. kaikki Rootsin aikaisesta Sepulturasta muistuttavat kolinat aiheuttavat minussa näet välitöntä pahoinvointia, mutta noin muuten Delusional Noise aiheuttaa tyytyväistä hyväksyntää. Kyllä, oikealla tiellä olette!
Bändin kotisivut
|
