|
KRISTIINA WHEELER: SIRPALEISTA KOOTTU / Universal |
|
|
Lähettänyt Jani Sipilä
Luettu 558 kertaa.
|
|
09.04.2012 |
   2
Ydinkysymys: Taipuuko Kristiina suomen kielellä?
Kristiina Wheelerin pirteä englanninkielinen pop oli tervetullut piristysruiske suomalaisen nykymusiikin kentällä. Loistava englannin lausunta, sävykkäät tulkinnat, jazzkapakoista tuttu käheys ja ripaus vanhakantaisuutta antoivat toivoa jopa kansainvälisistä mahdollisuuksista. Suomalaiset musiikinkuluttajat ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi jäävuorina, joita englanninkielinen musiikki ei helposti sulata, ellei hyväksyntää hankita ensin ulkomailla. Siten on ymmärrettävää, että viime aikojen TV-julkisuuden tuoma etu yritetään maksimoida suomenkielisellä musiikilla. Harmiksi Wheelerin suomenkielinen levy on hyvin vaisu.
Ensinnäkin, Wheelerin leikittelevä ja henkevästi tulkitseva ääni ei pääse oikeuksiinsa jäykissä suomenkielisissä kappaleissa. Laulutulkinnat ovat pelkistetympiä, liian tutun kuuloisia ja eivät palvele tarkoitusta, jolla Wheeler kykenisi erottumaan aikalaisistaan riittävästi. Wheelerin erikoisuus ja omaperäisyys ovat vaihtuneet tuiki tavallisuuteen. Albumin kappaleet eivät myöskään onnistu säväyttämään. Kappaleet seilaavat kevyesti jossakin pikkunätin diskomusiikin ja popiskelmän välimaastossa. Kokonaisuus on kovin irrallinen ja sovitukset lässähtävät tylsäksi pakkopullaksi.
Sanoituksissakin tunnutaan menevän siitä, missä aita on matalin. Englanti soveltuu loistavasti kevyeen leikittelyyn ja rakkauslirutteluun säilyttäen silti tyylikkyytensä, mutta suomeksi vastaava sisältö jää kovin ohueksi ja merkityksettömäksi.
Wheelerin asennetta ja energiaa ei onnistuta välittämään tällä levyllä laisinkaan, mikä on sääli, sillä edellinen albumi osoitti, että niitä riittäisi yllin kyllin. Heikohkot sävellykset, tylsät sovitukset ja alkukantainen sanoitusmaailma tuhoavat kokonaisuuden. Toivottavasti seuraavalla albumilla Wheeler palaa englanninkieliseen tuotantoon, sillä suomeksi esittäessä töitä riittää vielä paljon.
Kotisivut
|
