 Kun Saran kuudes albumi Se keinuttaa meitä ajassa ilmestyi 7. maaliskuuta, oli edellisen pitkäsoiton julkaisemisesta kulunut neljä vuotta. Pitkä aika levyjen välissä kannatti. Bändistä tuli rohkeampi laulaja-kitaristi Joa Korhosen tehtyä tuona aikana rauhallista, akustivoittoista poprockia Meadow Island –yhtyeessään. Se keinuttaa meitä ajassa on sekä ehjä ja vahva kokonaisuus, että tarjoaa uudistuneen yhtyeen. Korhonen kertoi yhtyeen kuulumisista keikoille valmistautumisen keskeltä.
Kuudes levynne Se keinuttaa meitä ajassa ilmestyi pari viikkoa sitten. Millaiset tunnelmat bändissänne on tällä hetkellä?
- Todella hyvät. Meillä on treenisessiot olleet meneillään joka viikonloppu, ja treenaamme biisejä keikkakuntoon. Mahtavaa, että levy nousi listalla niinkin korkealle kuin neloseksi. Se on korkein listasijoitus, mitä meillä on koskaan ollut.
Tosiaan levy oli ilmestymisviikollaan Suomen virallisella listalla neljäntenä. Tuliko se yllätyksenä vai mitä ajatuksia se herättää?
- Meillä oli itse asiassa veto päällä siitä bändin sisällä, ja meidän uusi kosketinsoittaja Marko Kivelä voitti sen. Ei se yllättänyt, mutta sitä toivoi mahdollisimman korkealle. Vaikka nykyään riippuu niin listaviikosta, että mitä on tullut ja levynmyyntimäärät saattavat olla mitä tahansa. Täytyy toivoa, että tuon kautta jotain hyvää tapahtuu esimerkiksi keikkarintamalla.
Olette olleet kasassa vuodesta 1995 asti, eli olette jo 17 vuotta vanha bändi. Mikä on saanut teidät pysymään kasassa näin pitkään?
- Ystävyys on varmaan se tärkein ja rakkaus siihen, mitä teemme. Parhaiden kavereiden kanssa on mahtava tehdä musiikkia ja pyöriä keikoilla.
Kokoonpanonne on muuttunut Veden äärellä –pitkäsoiton jälkeen niin, että kitaristinne Tommi Koivikko on jäänyt pois ja uudessa keikkakokoonpanossanne on kuten mainitsit kosketinsoittaja Marko Kivelä. Miten nämä muutokset ovat muuttaneet bändiä?
- Veden äärelle –levyn jälkeen Tommille tuli perheenlisäystä, ja hän jäi kasvattamaan lapsosiaan. Silloin se tietenkin tarkoitti bändin sisällä sitä, että minun ja Antin, siis kitaristin, piti katsoa uudestaan kitarajuttuja, kun ei silloin haluttu tuoda siihen uutta kitaristia.
- Nyt sitten Kivelän Markon tulo kokoonpanoon on vaikuttanut niin, että skarppaamme enemmän. Hänhän ei ole uusi tyyppi, vaan on toiminut monitorimiksaajana vaikka kuinka kauan meidän mukana, minkä vuoksi hän olikin luonteva valinta. Uusi tilanne on piristänyt bändiä ja soitamme paremmin kuin aikaisemmin. Onhan se hienoa, kun joku soittaa piano- ja konejutut, kun ne on niin pitkään tulleet taustanauhalta.
 Vaikuttiko yhden kitaristin poisjäänti uuden albumin tekemiseen?
- Ei se vaikuttanut, koska teen kuitenkin demot kotona tosi valmiiksi. Tietysti joitakin juttuja mietin niin, että kun on vain kaksi kitaraa, niin en tehnyt niin paljon päällekkäisiä juttuja. Ei sitä mitenkään ajatellut biisejä tehdessä. Antoi tulla, mitä oli tulossa.
Olet tehnyt levyn kaikki sävellykset ja lyriikat. Mikä rooli Saran muilla jäsenillä (kitaristi Antti Tuomivirta, rumpali Andreas Bäcklund ja basisti Kristian Udd) oli levynteossa?
- Siinä vaiheessa kun tuon biisin treenikämpälle, jonkinlaisia sovituksellisia juttuja tapahtuu biiseissä ja jokainen soittaa aina omalla tavallaan. Studiossa edelleen riffit ja muut muuttuvat jonkin verran.
Teet siis lähestulkoon täysin bändinne musiikin ja hoidat suuren osan haastatteluista. Pidätkö roolistasi?
- Joo, on se aika luontevaa haastatteluja ajatellen, että kun teen tekstit. Varmaan muiden olisi vaikea puhua teksteistä. Toki he varmaan ymmärtävät tekstit, mutta totta kai kirjoittaja osaa parhaiten kertoa niistä, jos niistä kysytään. Toki joitakin haastatteluja teemme niin, että on joku muukin bändistä mukana.
Ehti kulua neljä vuotta Veden äärellä –levyn ja uuden albumin välissä. Teit siinä välissä toki vuonna 2010 ilmestyneen Meadow Island –yhtyeen debyytin, mutta minkä verran näin pitkä väli Sara-levyjen välillä turhautti sinua ja muita bändin jäseniä?
- Veden äärelle –levyn ja niiden keikkojen jälkeen jollakin tapaa tuntui, ettei oikein lähtenyt Sara-biisien kirjoittaminen, niin tarvitsin jotain muuta siihen vähäksi aikaa. Oli taas sitten aiheita, mistä kirjoittaa ja riffejä syntyi eri lailla, kun oli vähän aikaa pysynyt poissa.
- Varmaan se on ollut muille paljon pidempi aika tuo neljä vuotta kuin minulle. Jossain vaiheessa pojat rupesivat soittelemaan, että pitäisikö sitä tuonne treenikämpälle taas mennä. Mutta se oli tarpeellinen tuo neljä vuotta. Uskallamme tehdä asioita vähän erilailla nyt Saran sisälläkin. Emme ole niin tiukasti enää niissä raameissa, joita olemme luoneet Saralle.
Sanoit, ettei jossain vaiheessa ollut aiheita, joista tehdä lauluja Saralle. Mistä aiheet lopulta löytyivät uudelle albumille?
- Välillä se on vain oikeasti kirjoittamista. Pitkään tulee sellaisia juttuja, joita ei halua laittaa levylle. Kyllä se lähtee siitä, että on pakko vain alkaa kirjoittaa. Kaikki mitä ympärillä näkee ja tapahtuu vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä sitten löytää aiheiksi.
- Uudella levyllä on aiheita laidasta laitaan. Muutama biisi on parisuhdebiisi, mutta ei sen enempää. Leijona-kappale kertoo tällaisesta ihan simppelistä aiheesta kuin poikien illasta ulkona.
- Toki siellä on vähän synkempää mietintää tästä elämästä, että mihin sitä joudutaan, kun täältä lähdetään. Olen yrittänyt pitää positiivisen vireen synkimmissäkin aiheissa.
Olet sanonut biisinteon lähtevän yleensä hyvin käyntiin, kun olet saanut tehtyä yhden hyvän kappaleen. Kävikö tämänkin levyn kohdalla niin ja mikä kappale syntyi ensimmäisenä?
- Suoja-biisi oli sellainen, josta huomasi, että on taas löytänyt jotakin uutta. Siitä sai intoa ja potkua, ja biisejä alkoi tippua tasaiseen tahtiin. Oli hauska, että joku biisi käynnisti biisintekoprosessin ihan kunnolla.
 Miten tuo kappale syntyi?
- Muistaakseni Suoja on sellainen, että nauhoitin siihen bassoriffin ensimmäisenä. Se basso on kyllä jäänyt jonnekin taustalle pörisemään. Siitä tuli hyvin erilainen biisi, mitä päässäni kuvittelin ensimmäistä bassoriffiä tehdessä.
- Nuo ovat aina mielenkiintoisia tilanteita, että miten sen päässään näkee ja kun rupeaa tekemään, loppuen lopuksi se vie ihan jonnekin muualle. Se on mahtavaa, kun kappaleesta tuleekin aivan erilainen, mitä aluksi tarkoitti.
Kuulostaa mielenkiintoiselta, että kappale on alkanut basso- eikä vaikkapa kitarariffistä. Onko tämä tyypillisistä sinulle, ettet sävellä biisejä ainoastaan kitaralla tai pianolla?
- Yritän löytää uusia tapoja, ettei olisi aina kitarariffistä lähtöisin. Veden äärellä -levylle tein biisejä paljon niin, että pimputin pianoa. Välillä biisit voivat lähteä jostain rumpufbiitistä, jonka olen kasannut koneelle. Koetan löytää uusia lähestymistapoja, niin silloin biiseihin saa jotain uutta.
Soundinne on pehmentynyt entisestään Veden äärellä –albumin jälkeen, ja kitaroissa on säröä yhä vähemmän. Mikä tähän on vaikuttanut eniten?
- Kai se vaan on uusiutumisen halu, ja haluaa löytää tapoja tehdä eri tavalla. Niin kauan on kuitenkin ollut nuo särökitarat ja onhan ne edelleen siellä, mutta pienemmässä roolissa.
- Meadow Islandin kautta olen uskaltanut ottaa enemmän akustista kitaraa mukaan. Esimerkiksi kappale Synkimmät pilvet on minun yksi suosikkini. Se on uutta Saraa, jota emme ole aikaisemmin koskaan tehneet. Levyn instrumentaaliraita ja Se keinuttaa meitä ajassa –albumin kanssa samaan aikaan julkaistu Instrumental EP tuovat mieleen Pedestrian’s Motorin (Korhosen, kitaristi Tuomivirran ja Lapkon laulajan Ville Maljan yhteisprojekti). Sehän syntyi siitä, että sinulla oli kappaleita, jotka eivät sopineet Saralle. Onko näissä instrumentaalikappaleissa kyse siitä, että tällaista materiaalia voi nykyään julkaista Sara-nimen alle?
- Itse koen, että ne ovat aika paljon erilaisia. Ymmärrän, että ihmiset näkevät biiseissä yhteyden Pedestrian’s Motoriin. Nuo ovat sellaisia biisejä, jotka olen tehnyt Saralle, eikä ole ollut kysymystä, mille yhtyeelle nämä olisi menossa. Tuollainen konepuoli on aina kiehtonut, ja niitä tulee kotona tehtyä.
- Pedestrian’s Motor nyt on ollut niin kauan tauolla, ja katsotaan missä vaiheessa tehdään jotakin vai tehdäänkö jotakin vielä. Kun se perustettiin, tärkein ajatus oli, että tehdään sitten, kun huvittaa ja jos ei huvita, ei tehdä. Nyt tuntui, että nämä biisit sopivat Saralle, ja on tosi mageeta saada keikoille myös mukaan tuollaista erilaista matskua piristämään keikkaa.
Mukava kuulla, jos Pedestrian’s Motor ei ole siis kokonaan kuollut.
- Ei se ihan kuitenkaan. Kyllä se mielessä aina välillä kummittelee. Lapkoltakin on uutta levyä tulossa ja meiltä on juuri tullut, niin ne vievät aikaa kaikilta. Meadow Island on myös hollilla koko ajan, eli sekään ei jää yhden levyn orkesteriksi. Sitäkin olisi jossain vaiheessa tarkoitus jatkaa.
 Joko teillä on uusia Meadow Island –biisejä kasassa?
- Jonkin verran, mutta aika alkutekijöissä se vielä on. Siihenkin haluaisi tietenkin jotain uutta mukaan. Ensimmäinen levy oli akustisvoittoinen, niin pitäisi miettiä, miten sitä uusiutuisi seuraavalle levylle.
Sara lähtee pian tien päälle ja keikoille. Millä mielin olette lähdössä kiertueelle?
- Kyllä se taas jännittää lähteä. Olemme kaikki odottavin mielin. Paljon asioita pitää saada vielä aikaiseksi, sillä on uutta tavaraa, jota tulemme keikoilla näyttämään.
Teillä on siis halua kehittää keikkojanne?
- Joo. Juuri noiden instrumentaalien kautta. Niitä soitetaan enemmän, jotta saa taukoa siihen perusbiisi-biisi-meininkiin. Levylläkin I-kappale antaa kuuntelijalle pienen tauon perusmeininkiin. Toki tuosta instrumentaalista on tullut yksi suosikkikappaleista. Se ei ole kuitenkaan mikään väliinputoaja siellä, vaikka se onkin tarkoitettu hengähdystauoksi. Se on tärkeä biisi levylle.
Kuvat: AJ Savolainen
|
