|
PARIISIN KEVÄT: KAIKKI ON SATUA / Sony |
|
|
Lähettänyt Jani Sipilä
Luettu 908 kertaa.
|
|
26.03.2012 |
   4
Ydinkysymys: Onko Pariisin Kevät vielä indie?
Arto Tuunela on johtanut Pariisin Kevättä maltillisesti. Alkuaikojen kulmikas ja vaatimaton elektropop on vähitellen kasvanut suuremmaksi ja suuremmaksi. Nykypäivänä kyse on iskelmämaustein suurieleistä indierockia esittävästä yhtyeestä, jonka sointi on tasainen, lempeä ja hyvin ajan hengessä kiinni. Elektronisia vivahteita on edelleen mukana, mutta niiden osuus on aikaisempaa vähäisemmässä roolissa. Yhtyeen soitanta viittaa entistä enemmän brittien suuntaan.
Pariisin Kevään pikkusievät ja osin humoristisetkin sanoitukset hurmasivat nuoremman kuulijakunnan edellisellä albumilla, joka ei kuitenkaan musiikillisesti yltänyt debyyttialbumin ylemmyyteen. Kaikki on satua on kuitenkin korjausliike tällä saralla, sillä levyn kappaleista jokainen onnistuu välittämään omanlaisen tunnelmansa – ja utuisen, mutta silti koskettavan sanoman. Levyn tunnelma on lämmin ja nokkela, ja pääpaino on musiikin ja sanoitusten oivalla yhteispelillä. Pariisin Kevään musiikki on tyylikästä, rytmit ovat tarpeen mukaan letkeitä tai melankolisesti resonoivia, ja yllätyksellisyyttä on yllin kyllin. Kasassa on lähestulkoon täydellisen albumin raamit. Kaikista hienointa on kuitenkin yhtyeen maltti rauhoittua tunnelmoimaan, eikä yrittää tehdä jokaisesta kappaleesta hittiä.
Tuunelan nariseva laulutyyli voi jakaa mielipiteitä, mutta levyllä ja näissä kappaleissa se toimii erinomaisesti ja luo tavallisemmillekin kappaleiden osuuksille omanlaisensa leiman. Livenä tilanne on valitettavasti toinen, ja se on mielestäni ainoa asia, joka toistaiseksi estää yhtyeen nousun suurten kotimaisten sarjaan. Tällaisilla kappaleilla nousu tulee siitäkin huolimatta tapahtumaan ja näin kuuluukin olla.
Pariisin Keväästä on kasvanut terveellä tavalla huumorintajuinen, nokkela ja upeita tunnelmia luova moderni poprockyhtye. Kaikki on satua on lähestulkoon mestarillinen taidonnäyte.
Kotisivut
|
