|
ZEROCROWD: ROUT / Minortone Music |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 1133 kertaa.
|
|
26.03.2012 |
   3
Ydinkysymys: Tässäkö heviä suomalaiseen keskivertomakuun, vai onko sellaista edes olemassa?
Olen ikävä ihminen, sillä en osaa mieltää kotimaisen Zerocrowdin musiikkia metalliksi juuri lainkaan. Onhan tässä säröä ja puolet lauluistakin tulee koristen, mutta nämä ovat vain pintaa. Sisällä sykkii kuitenkin hauras ja melankolisen tunnelmallinen sydän. Hyvä vai huono, sen päätät loppupeleissä sinä itse, sillä pehmeydessä itsessään ei ole tietenkään mitään vikaa.
Se nyt on kuitenkin selvää, että skaala brutaalista herkkään pitää paikkansa vain jälkimmäisen luonnehdinnan osalta. Pitkään kypsytelty Rout sisältää kyllä ilmaisua aika leveällä paletilla, mutta aidoimmillaan ja parhaimmillaan se on keskittyessään usein varsin maukkaisiin melodioihin ja Sentencedista lähes HIMiin asti ulottuvaan fiilistelyyn. Koskettimet ja kitaroiden taidokkaat kuvioinnit luovat korvaa miellyttävää tunnelmaa, joka ei kuitenkaan löydä tässä osoitteessa ehkä ominta kotiaan.
Rankempi osasto koostuu sitten raskaammasta riffittelystä ja rähäkämmästä laulusta. Nopeaa nakutusta Zerocrowd harrastaa vain ohimenevästi, ja pääosin meiningissä onkin ns. ruotsihenkisempää ja keskitempoisempaa otetta, vaikka luojan kiitos mitään Göteborg-apinointia bändi ei suoranaisesti harrastakaan. Nämä näennäisesti rankemmat kohdat eivät kuitenkaan vie asiaansa aivan loppuun asti, sillä ohuehko soundi jättää vaikutelman puolinaiseksi, eikä aggressiohanoja päästetä koskaan täysin irti. Jopa rankimmillaan biiseistä aistii selvää melankolista fiilistä, joka uponnee hyvin esimerkiksi Sentencedin kaltaisen musiikin ystäville. Tämä on ollut varmasti myös aivan harkittua, sillä vaikka en itse moisesta välimallin runnomisesta pidäkään, niin Zerocrowdin tapauksessa lopputulos kuulostaa kuitenkin luonnolliselta.
Puhtaissa laulusuorituksissa olisi vielä hiomisen varaa ja esimerkiksi Into New Dawn on kaikkiaan aika kaameaa valitusta. Tekninen puoli jättää jälkeensä myös tiettyä demomaista vaikutelmaa, sillä soundit ja soitto eivät vastaa nykypäivän turboahdettuja standardeja. Tämä ei ole kuitenkaan moite, sillä Rout kuulostaa elävältä ja oikean, vieläpä varsin osaavan yhtyeen työltä.
Allekirjoittaneen rajoitteet tämänkaltaisen "fiilistelyhevin" suhteen eivät anna periksi korkeampaa arvosanaa, mutta voin kyllä kuulla levylle ahdettujen toimivien ideoiden määrän. Kyllä Zerocrowd vielä yleisönsä löytää, vaikka meikäläinen tästä taitaakin siirtyä toisenlaisen pamputuksen pariin.
Bändin kotisivut
|
