|
DIAN: BURN TOGETHER / Omakustanne |
|
|
Lähettänyt Jaakko Silvast
Luettu 920 kertaa.
|
|
20.03.2012 |
   4
Ydinkysymys: Osataanko Oulussa muutakin kuin synkistellä?
Dianin rentoa ja tiukasti soitettua funkrockia ei voi olla ihastelematta. Eikä sitä, miten yhtenäinen paketti kymmenraitainen Burn Together -debyytti on. Vaan eihän tuo ole mikään ihme. Oululaisnelikko on saanut työstää cross over -menoaan kymmenen vuoden ja lukuisien demoäänitteiden verran. Nyt bändi on viimein valmis, korviin kuuluvasti.
Burn Together on lopulta hyvinkin monipuolinen pitkäsoitto, vaikka bassovetoinen hyppyfiilis määrittelee kappaleen toisensa jälkeen. Omalla tavallaan Burn Together onnistuu olemaan yhtä aikaa raskas, mutta silti ilmavan raikas, johtuen biisien jammailevasta tulokulmasta ja vahvasta melodisuudesta. Vaikka en muistaakseni ole törmännyt Dianiin koskaan liveolosuhteissa, voin hyvin kuvitella, miten keikoilla yleisön oletettavasta raivoisasta osallistumisesta innostuneena bändi tiristää kappaleesta toisensa perään ne viimeisetkin tipat venyttämällä loppuhuipennusta niin pitkälle kuin mahdollista.
Burn Togetherin lyriikoista sen verran, että niissä otetaan kantaa esimerkiksi tähän suomalaisia viime vuodet vaivanneeseen heviähkyyn. Levyltä löytyvä kappale Heavymetalburnout voivottelee muun muassa sitä, miten metallissa aiemmin oli kyse tuntemattoman tutkimisesta ja uusien asioiden löytämisestä, mutta sittemmin metalli on tehnyt itse itsestään naurunalaisen. Tämä nyt vannoutuneen metallistin suusta, mutta tottahan ainakin toinen puoli siinä, mistä Oulun karpaasit paasaavat. Kehtasivat sen sanoa sentään ääneen.
Dianin kotisivu
|
