|
EEVIL STÖÖ: STÖÖ OF DESTRUCTION / Monsp |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 651 kertaa.
|
|
22.02.2012 |
   3
Ydinkysymys: Mitä jos ei kiinnosta? Niinku mikään.
Memphis-rappia tuntemattomissa Eevil Stöö herättää kysymyksen mitä helvettiä. Musiikkityyliin vihkiytyneet sen sijaan nautiskelevat suomalaisittain harvinaisesta herkusta: Äärimmäisen minimaalisesta ja synkästä rapista. "Stöö of Destruction" on hatunnoston arvoinen levy jo pelkästään siksi, että tämän genren edustajia Suomessa ei ole liikaa. Eevil Stöö aka Tommi Liikka hallitsee aneemisen angstin niin suvereenisti, että paksu melankolia taipuu jo huumorin puolelle.
Levy kierrättää Memphis-skenen tuttuja aiheita. Eevil Stöön maailmassa poliisit ovat perseestä ja laittomat piristeet nannaa. "Lainaan enkä palauta" kertoo osuvasti memppareiden hedonistisesta nihilismistä. Kaikkeen suhtaudutaan ihan sama -asenteella, ja vain monotoninen kapina systeemiä vastaan ja pilven pössyttely tuovat vaihtelua aneemiseen arkeen. Melodioista on turha puhua tämän levyn yhteydessä, eikä se ole tyylilajin pointtikaan. Huumaava yksitoikkoisuus vaatii kuitenkin oikean mielentilan toimiakseen.
Eevil Stöö keikkuu vakavan masennuksen ja pilailun välimaastossa. Tämän vuoksi levy jää hiukan hahmottomaksi. Jos Liikka haluaa tehdä Memphis-rappia tosissaan, kannattaisi osa flegmaattisuudesta korvata maailmalle haistattavalla aggressiivisuudella. Jos taas tarkoitus on pilailla äärimmäisen tyylilajin kustannuksella, pitäisi lyriikoissa vetää vielä vetelämpi ja depressoituneempi vaihde päälle.
|
