|
JUSSI FREDRIKSSON: TIDEWATERS / Fredriksson Music |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 639 kertaa.
|
|
09.02.2012 |
   3
Ydinkysymys: Rohkea räminä vai miellyttävä mukavuusalue?
Ensimmäisen biisin alkaessa mieleeni hiipii pelko. Apua. Onks tää jotain freejazzia, mitä sellaisesta nyt osaisi sanoa? Ahdistus laantuu kuitenkin nopeasti, ja huomaan hyräileväni hyväntuulisesti musiikin tahdissa. "Tidewaters" seilaa miellyttävästi perinteikkään ja modernin jazzin välimaastossa. Se on aloittelijalle tarpeeksi helppo pala, mikä on toisaalta myös levyn heikkous.
Jussi Fredrikssonin pianonsoittoa, Ville Herralan bassotaiteilua, Ville Pynssin rumpuja ja Jussi Kannasteen fonitusta on mukava kuunnella. Hyvin soitettu, rento ja ammattimainen musiikki hivelee korvia. Kuudessa pitkässä kappaleessa on tarpeeksi nyansseja ja vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä. Musiikkia ei voi sivuuttaa taustana samalla tavalla kuin suurta osaa pehmeästä, mutta yllätyksettömästä loungesta ja 40-luvun kanssa flirttailevasta glamourjazzista. Irrottelu ei kuitenkaan karkaa kakofoniaksi, josta vain todellinen freejazzin ystävä jaksaa innostua.
Toisaalta ruma, mutta rohkea revittely olisi tuonut musiikkiin särmää. Levy kuulostaa hieman siltä, kuin sitä olisi hiottu liian pitkään, ja ideat olisivat jalostuneet matkan varrella liian kilteiksi. "Tidewaters" solahtaa loppujen lopuksi mutkattomasti oman tyylinsä kaanoniin. Hyviltä muusikoilta voi kuitenkin odottaa jatkossa rohkeampia vetoja, koska osaamisen puutteesta ei ole pelkoa.
|
