|
SYDÄN, SYDÄN: KAPSELI / Johanna Kustannus |
|
|
Lähettänyt Jussi Majalahti
Luettu 884 kertaa.
|
|
28.01.2012 |
   3
Ydinkysymys: Ikuinen outolintu?
Sydän, sydän on ollut uransa alusta asti suomalaisen musiikkitaivaan outo lintu ja kummajainen. Yhtye on yhdistellyt poppia, rockia, punkkia ja jopa metallisia riffejä uskottavasti keskenään. Edellisellä levyllä Usko itseesi (2008) kaikki toteutettiin yllättäen elektronisesti. Sanoituksissa on puolestaan seikkailtu jossain Sielun Veljien avantgardistisessa pseudopsykedelisyydessä, mutta toisaalta lisätty mukaan huumoria, joka muistuttaa nokkeluudeltaan tyylillisesti vaikkapa Raptoria. Yhtye on uskaltanut viljellä myös hetkittäistä musiikillista huumoria, mikä on aina uskaliasta kun toimii Suomessa ja soittaa rockia.
Mielestäni Sydän, sydämen albumit ovat olleet tähän saakka loistavia, kekseliäitä ja täynnä imua. Omaleimainen musiikillinen tajunnanvirta on taikasana tälläkin albumilla, vaikka yhtyeen äänikollaasit ovat hieman erilaisissa viitekehyksissä kuin aiemmilla levyillä. Tällä levyllä yhtyeen soitto on letkeämpää, äänimaailma on pehmeä ja kiivain intohimo on kesytetty. Yhtye soittaa maanläheisemmin, ja kokonaisuus tuo mieleen 70-luvun hauraat progealbumit. Kappaleet polveilevat osiosta toiseen yllättävänkin tasaisesti. Se tuo uudenlaisen näkökulman yhtyeen musiikkiin, mutta aiempien levyjen rajuja energianpurkauksia ja voimakkaasti ihon alle tunkeutuvia kohokohtia jää hieman kaipaamaan.
Yhtye tuskin haluaa koko kansan suosikiksi, vaikka kappaleissa on myös popvivahteita. Ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin vaikkapa Sielun Veljien tuotannolla, mutta Sydän, Sydän on paljon huumorintajuisempi yhtye, ja lähestymistapa ruokkii monipuolisesti musiikkia kuuntelevan tajunnanvirtaa herkullisella tavalla. Tällä albumilla yhtye tuntuu joka tapauksessa hieman kesyltä.
Kotisivut
|
