|
DAUGHTRY: BREAK THE SPELL / Sony Music |
|
|
Lähettänyt Jussi Majalahti
Luettu 592 kertaa.
|
|
28.01.2012 |
   3
Ydinkysymys: Onko Idolin leimasta enää merkkiäkään?
American Idolista ponnistanut Chris Daughtry on ehtinyt jo kolmanteen täyspitkään albumiinsa. Daughtryn tarinassa on merkittävää se, että mies on pystynyt luomaan uskottavan rockuran ja tehnyt kappaleensa pääosin itse heti alusta lähtien. Tuntuu, että Suomessa tällainen ei olisi mahdollista.
Daughtryn musiikki on sukua Staindille, Creedille ja 3 Doors Downille, vaikka omaleimaisuuttakin löytyy. Kappaleet ovat nopeahkoja ja kiihkeitä, ja niissä yhdistellään Bon Jovin sukuista hempeämpää rockia raskaampaan riffijyräykseen. Karjumiseen Daughtry ei sorru, vaan levy on kauttaaltaan musikaalinen, eikä lipsahda missään vaiheessa metallin puolelle.
Daughtryn levyjen taso on säilynyt samanlaisena nyt jo melko pitkään, ja ehkä olisikin aika kokeilla jotain uutta. Toisaalta AC/DC:n urakehitystä muistellessa voi myös ajatella muutoksen olevan turhaa, mutta Daughtry leijailee vain hieman keskinkertaisuuden yläpuolella. Jotain hienoja hetkiä levyillä on, mutta myös liikaa sovinnaista, tuttua ja turvallista.
Rapakon toisella puolella Daughtryä arvostetaan erityisesti sanoituksissa kerrottujen tarinoiden ansiosta. Ehkäpä siksi musiikilta ei aivan täysin vaadita sitä innovaatiota, mitä näin ulkopuolisena jäisi kaipaamaan.
Kotisivut
|
