 Syksy on saapunut. Aiheeseen sopiva soundtrack-levy, Chanson d'Automne, on ilmestynyt. Saunanraikas monilahjakkuus, Irina Björklund, ei halua kangistua kaavoihin tai mukautua muiden määrittelemiin muotteihin. Neitokaisen kovasti kiitellyllä, kolmannella levyllä soi saha ja ranska raikaa. Mutta ollako vai eikö olla, siinäpä edelleen hiton pätevä kysymys. Toimittaja otti selvää.
Oletko törmännyt "suutari pysyköön lestissään" -asenteeseen siirtyessäsi näyttelemisestä yhä enemmän myös musiikin pariin? Monipuolisuushan nakertaa joissakuissa piireissä uskottavuutta. Kumpi on tässä suhteessa konservatiivisempi maa, USA vai Suomi?
- Ilman muuta Suomi on tässä asiassa vanhoillisempi - USA:ssa harva taiteilija tekee vaan yhtä työtä, ammattinäyttelijöistäkin vain 2% tulee toimeen pelkällä näyttelijäntyöllä. Ja näkemykseni mukaan tuo asenne on Suomessa lähinnä median luotsaamaa, uskon ettei suomalainen itsessään ole pahansuopa olento. Ja kohdallani ei ole kyse varsinaisesta siirtymisestä alalta toiselle - olen kirjoittanut ja säveltänyt kappaleita ihan pikkutytöstä asti, näytteleminen se enempi tuli väliin sekoittamaan kuvioita. Ja joka tapauksessa…. taiteen alojahan nuo molemmat ovat, kulkevat käsi kädessä.
Sait idean sahansoittamiseen katsottuasi teini-ikäisenä ranskalaisen Delicatessen -elokuvan. Mistä toivot ihmisten innostuvan omista elokuvistasi? Lieköhän Inget ljus i tunneln -leffan myötä odotettavissa ryntäys poliisikouluun?
- Sahansoittohan on aika konkreettinen esimerkki asiasta josta voi innostua - itse koen että elokuvan tarina on se tärkein ihmisten kanssa jaettava asia. Pyrin lähtemään mukaan projekteihin, joissa on jossakin muodossa positiivista sanomaa. On tosin vaikeaa aina olla selektiivinen kun töitäkin pitää tehdä, ja Pohjoismaissa usein turvaudutaan synkkiin tarinoihin. Mutta en missään nimessä halua olla mukana elokuvassa, joka syöksee ihmisiä itsemurha-ajatuksiin! Onneksi minulla on omalla musiikillani mahdollisuus luotsata uskoa positiiviseen huomiseen.
Miksi valitsit instrumentiksesi juuri sahan? Oliko mukana yhtään tietoista erikoisuudentavoittelua?
- No eipä sitä 16-vuotiaana tainnut kauheasti muuta olla matkassa, kuin innostus ääneen, jonka kaltaista en ollut koskaan ennen kuullut.
Aloititko ihan normisahalla? Onko sahan merkillä tahi koolla väliä?
- Omani on Sandviken Stradivarius. Se on kahden oktaavin saha. Hankin antikvariaatista kuriositeettina äskettäin vanhan ruosteisen jääsahan josta varmasti irtoaisi 3 oktaavia - ainoa ongelma on vaan, että huomasin sen putsattuani ettei käsivarteni ole tarpeeksi pitkä sitä pitämään kiinni asiaankuuluvalla tavalla… eli pitänee kehittää jokin uusi systeemi.
Miten vaikeaa sahan soiton opetteleminen oli? Miten esimerkiksi nuotit löytyvät sahalta?
- Helppoahan se sitten on, kun tajuaa miten homma toimii. Vaikeinta alussa taisi olla tajuaminen että missä asennossa sitä pitää pidellä, että siitä ylipäätänsä lähtee ääni. Ja nuotit löytyvät siis ihan vaan korvakuulolla.
Mikä tekee sahansoittajasta hyvän sahansoittajan?
- Itse koen tärkeimmäksi sen, että osaa soittaa puhtaasti - instrumenttia kun soitetaan ihan vaan korvakuulolla. Jos se kuulostaa vinguttamiselta, ollaan hakoteillä. Sen pitää kuulostaa kaihoisalta viululta, tai lähes oopperalaulajan ääneltä. Ja ennen kaikkea, yliannostusta pitää varoa… se on musiikissa parhaimmillaan ihan vaan mausteena, tarkasti valikoiduissa kohdissa.
 Olet asunut L.A:ssa jo vuodesta -99 alkaen. Mitä asioita kaipaat Suomesta? Mitä taas et kaipaa?
- Kaipaan aina perhettäni, Suomen kesää, luontoa. Siinä järjestyksessä. En kaipaa pimeyttä ja kylmää, loputonta flunssakierrettä.
Kliseisen sanonnan mukaan on "lottovoitto syntyä Suomeen". Olet voittanut myös green card -arvonnassa ja päässyt heti ensimmäisellä yrittämällä Teatterikorkeaan. Tunnetko olevasi ihmisenä erityisen onnekas?
- Koen itseni onnekkaaksi, kyllä. Mutta uskon myös vahvasti siihen, että kirjoitamme oman tulevaisuutemme uskomalla asioihin kovasti, ja tekemällä niiden asioiden eteen töitä.
Miksi ylipäätään muuttaa peräti maailman parhaaksi maaksi arvioidusta maasta pois?
- Jotta sen hyviä puolia arvostaisi vielä enemmän.
Millaisia eroja olet huomannut Suomen ja Jenkkilän välillä? Esimerkiksi työmoraalissa, ihmisten käyttäytymisessä, luonteessa, tavoissa, kulttuurissa yms?
- Aina haukutaan amerikkalaisten pinnallisuutta. Mutta minun puolestani on ihan sama haluaako vastaantuleva iloinen ihminen oikeasti tietää miten voin kysyessään "How are you?" - pääasia että hän antaa minulle hymyillen aikaansa hetken välittämisen illuusioon, ja siitähän tulee hyvä mieli, perhana. Suomalaisissa taas arvostan sitä että ollaan ajoissa, ja että lupaukseen voi aina luottaa.
Kuinka vuodet ulkomailla ovat muuttaneet sinua ihmisenä, entä artistina?
- Minulla on ollut aikaa, piste. Ja se on antanut mahdollisuuden avartaa itseäni ihmisenä ja artistina joka suuntaan. Loputon duuniputki on ihan kiva asia tiliä katsellessa, mutta eipä sitä silmät solmittuna paljoa elämästä näe. Nyt arvostan huomattavasti enemmän jokaista asiaa elämässäni, ja Suomea.
Oletko huomannut että muuttamisesi pois olisi vaikuttanut positiivisesti kysyntääsi Suomessa? ts. täytyykö ensin luoda ura ulkomailla, ennen kuin arvostetaan kotimaassa?
- Tyyppiesimerkki lienee Aki Kaurismäki, joka nousi Suomessa äärettömän kiinnostavaksi ohjaajaksi vasta voitettuaan Cannesissa. Katsojaluvut taisivat ennen sitä olla aika nihkeitä. Eli taitaa se vähän niin olla. Ja uskon että moni suomalainen tekee maailmalla paljon suuria asioita, ilman että niitä koskaan huomioidaan suomalaisessa mediassa.
Oletko vielä levoton?
- Haahaa.
Levysi nimi on suomeksi käännettynä Laulu syksylle. Missä maassa syksy on mielestäsi kaunein?
- Kaliforniassa syksyä ei juuri erota muista vuodenajoista, eli ilman muuta Suomen kuulaat syyspäivät sienimetsineen voittavat!
Luonnosta puheen ollen. Olet Jenkkilässä uraa tekeväksi näyttelijäksi ihailtavan luomu. Onko ulkonäköäsi yritetty siellä muuttaa?
- Ei muuta kuin hiustenväriä milloin mihinkin, ja se on näyttelijän arkipäivää missä päin maailmaa tahansa.
Ollako vai eikö olla?
- No mikä ettei?
 Olet sanonut haluavasi elää täysillä. Kuinka se käytännössä ilmenee?
- Tuo taitaa olla jonkun näköinen sitaatti levyni nimikkokappaleesta Chanson d'Automne? Minulle täysillä eläminen ei tarkoita mitään hurjastelua, vaan tämän hetken arvostamista. Ettei pelkästään katso ja kuule, vaan näkee ja kuuntelee, aistii tämän hetken.
Olet monilahjakkuuden lisäksi myös monikielinen. Mikä on kaikkein "omin" kielesi? Millä kielellä ajattelet, haaveilet, rakastat, kiroilet, näet unia..?
- Onhan ruotsinkieli virallisesti äidinkieleni, mutta kerta sain ilmaiseksi 4 kieltä 4-vuotiaana, ne ovat kaikki syvässä sidoksessa tunteisiini ja aisteihini. Eli riippuu ihan kenen kanssa olen tekemisissä, tai missä päin maailmaa vaikutan.
Oletko kohdannut urallasi kateutta tai suoranaista selkäänpuukottamista?
- Enpä oikeastaan. Enkä surffaile netissä etsimässä pahansuopia kirjoituksia itsestäni - ilmeisesti niitä siellä on ihmisiltä jotka eivät minua tunne. Mutta miksi turhaan pahoittaa mieltään? Rakkaus ja hyvänsuopaisuus antavat ihmiselle voimaa, viha ja kateus tekevät hänestä heikon. Itse ainakin haluan jakaa sitä ensiksi mainittua.
Omat musiikilliset vaikutteesi?
- Traditionaalinen ranskalainen chanson, maailmanmusiikki, 50-ja 60-luku. Artisteista/säveltäjistä kuka vaan joka omaa kauniiden ja positiivishenkisten melodioiden taidon, joissa myös sopiva annos kaihoa ja huumoriakin. Tähän kategoriaan kuuluu ilman muuta Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani! Ranskalaisista artisteista vaikuttajina ovat olleet Edith Piaf, Mireille Mathieu, Serge Gainsbourg, Carla Bruni, Nouvelle Vague, Zaz.
Musiikillesi on lyöty mediassa monenlaisia leimoja. Miten itse määrittelisit musiikkigenresi?
- Taitaa kulkea nimikkeellä "Nouvelle Chanson".
Mitä haluat erityisesti sanoa musiikkisi kautta?
- En halua levittää tuskaani, vaan päinvastoin jakaa sitä positiivisuutta, jota olen elämässäni saanut kohdata, uskoa parempaan huomiseen.
Kuinka uusin levysi eroaa kahdesta edeltäjästään?
- Kaksi edellistä olivat 5-kielisiä omakustanteita, ja sekalaisten muusikoiden kanssa äänittämiä. Oli mukavaa tällä kertaa vetää puhdasta ranskankielistä linjaa, ja nauhoittaa saman fantastisen ryhmän kanssa, jonka kanssa esiintyy. Tämä uusin on kyllä ehdoton lempilapseni, niin laadullisesti kuin mitä tulee sen sydämeenkin. Ja mukavaa, että tällä kertaa on levy-yhtiö takana..
Millainen rutistus uuden levyn tekoprosessi oli?
- Työstimme rauhassa Foxin kanssa lauluja noin vuoden ajan USA:ssa, jonka jälkeen sulkeuduimme suomalaisen bändin kanssa muutamaksi päiväksi elämää kauniimpaan studioon Porvooseen äänittämään. Jokainen bändinjäsen pisti itsensä likoon ja vaikutti sovituksiin. Levyn miksasi Pariisissa taitava Adam Samuels, joka on miksannut niin Daniel Lanois:n sooloalbumit kuin Pearl Jamin, Willie Nelsonin ja John Frusciantenkin levyjä. Hän sai ihmeitä aikaan.
 Millaisia tavoitteita, unelmia ja haaveita sinulla on oman musiikkiurasi suhteen?
- Että saan jatkaa soittamista samalla uskomattomalla suomalaisella bändilläni, en voisi kuvitella suurempaa onnenpotkua, he ovat minulle kaikki kaikessa. Janne Haavisto levyni tuottajana ja bändimme rumpalina etunenässä, sekä Mikko Mäkelä, Veera Railio, Markus Nordenstreng ja Janne Lappalainen. Ja aina kun vaan mahdollista, lennätämme säveltäjäpartnerini Peter Fox:in mukaan Yhdysvalloista.
Oletko törmännyt muihin sahansoittajiin USA:ssa?
- Olen, yhteen. Hän on mainio nainen nimeltä Ursula, jolla on oma mustalaisvaikutteinen yhtyeensä The Fishtank Ensemble. Aivan fantastinen artisti.
Olet itse sanoittanut biisisi. Laulujesi sanoitukset ovat ranskaa ja niitä on kehuttu hyvin syvällisiksi. Mistä laulusi kertovat? Entä mistä ammennat inspiraatiota sanoituksiisi?
- Sanoituksia olen kirjoittanut pöytälaatikkoon ihan pienestä pitäen, ja monet tekstit ja tunnelmat ovat peräisin niiltä ajoilta, kun kirjoitin ylioppilaaksi Pariisissa. Opiskelin kirjallisuuslinjalla, ja koin kielen äärettömän runolliseksi ja kauniiksi - tänäkin päivänä koen sen luonnollisimpana biisinkirjoituskielenäni. Levyn yleisteemana lienee se nimenomainen usko parempaan huomiseen, ja biisit käsittelevät eri muodoissa sitä, miten kannamme omissa käsissämme taitoa säätää omaa viha/rakkausnappulaamme. Mittailen maailmaa sellaisena kuin se minulle näyttäytyy, ja sellaisena kuin se parhaimmillaan voisi olla.
Kummat tulevat ensin, sanat vai sävelet?
- Useimmiten sävel. Joskus tyyliin autoa ajaessani, joskus yhteistyönä partnerini Peter Foxin kanssa studiossa.
Osaat näytellä, laulaa, soittaa, sanoittaa, säveltää, puhut sujuvasti useita kieliä.. Minkä taidon haluaisit vielä oppia?
- Onhan noita… espanjankieli olisi hyvä saada hallintaan, samoin kuin herätellä eloon pianonsoittotaitoni. Se hävisi tyystin kun piano jäi Suomeen muuttaessani Amerikkaan.
Mikä keikoistasi on ollut tähän mennessä itsellesi merkittävin, tavalla tai toisella? Tulevia keikkoja Suomessa ja USA:ssa?
- Tällä hetkellä suunnittelemme kiertuetta Ranskaan, ja tulevia keikkoja tietysti myös Suomeen. Vaikka oli hienoa soittaa tänä kesänä esim. Pori Jazzeissa, tärkeimmäksi keikaksi koin Helsingin juhlaviikkojen keikan Huvilateltassa - oli hienoa huomata miten avaramielisesti suomalainen yleisö suhtautui ranskankieliseen materiaaliini, kiitosta on tullut runsaasti.
Mitä muuta haluaisit sanoa?
- Että rakkautta rakkautta vaan!
Irina Björklundin tähdittämä, Lauri Nurksen ohjaama minisarja Inget Ljus i Tunneln nähdään FST-kanavalla joulukuussa. Irinan näyttelijäntyötä voi ihailla pian myös sekä Mika Kaurismäen Tie Pohjoiseen -road moviessa, että Saara Cantellin ohjaamassa Tähtitaivas Talon Yllä -elokuvassa. Kumpikin saa ensi-iltansa vuoden 2012 puolella.
Kuvat: Konstantin Golovchinsky
|
