Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 947 kertaa.
|
|
12.08.2011 |
 Jippu on muuttunut viime näkemältä. Vielä kolme neljä vuotta sitten hän oli kotikutoisilta näyttäviin vaatteisiin pukeutunut ja villasukissa lavalla paikoillaan tallustava, hajoavan hauras olento, nuori nainen, melkein tyttö vielä, joka tuskin uskalsi katsoa yleisöön päin. Ja suuren osan ajasta hänen silmänsä olivat kiinni ja naama mutristunut riipaisevaan tulkintaan.
Nyt DBTL:n lavalle pimenevässä myöhäisillassa nousee teräväkatseinen ja kontaktia yleisön kanssa välttelemätön lyhyttukkainen nainen, joka elehtii ja liikkuu paljon. Pyllyäkin hän heiluttaa, heittää muutamia kirosanoja ja puhuu panemisesta.
Vaatteet ovat pinkeät ja mustat, ja jaloissa kengät. Paljon on siis muuttunut, mutta kengistä hän mainitsee itsekin. Nykyään kuulemma kaikki taidetytöt esiintyy villasukissa, joten hänen piti alkaa käyttää kenkiä.
Mutta se ääni! Se on tallella, ja sitä Jippu käyttää edelleen huikealla tavalla kauniiden kappaleidensa, myös Samuli Edelmannin kanssa levyttämien covereiden, esittämiseen. Vain rakkaus, Kii, Jos sä tahdot niin ja Enkelten kaupunki koskettavat vaikka eivät ole ihan täydellisessä synkassa esittäjänsä uuden tyylin kanssa. Mutta toisaalta, olisiko ollut mitään mieltä tulla liki puolen yön aikaan koko päivän helteisessä Turussa olutta kaataneen yleisön eteen kainostelemaan. Välillä juuri tuohon juomiseen keskittyneen väen mölinä vie parhaimmalta ja herkimmältä tunnelmoinnilta siivet. On sääli, jos artistin esitykseen pitää keskittymällä keskittyä.
Jippu esittää tulevalta albumiltaan (jota on kuulemma työstetty "neljä vitun vuotta!") kaksi kappaletta; häneltä ne kuulostavat, mutta näin nopeasti on hankala sanoa mitään syvällisempää. Mutta levy on hankittava, luonnollisesti.
Ohjelmalehtisessä luki, että Jipun kanssa on yhteistyössä Turun ja Kaarinan seurakunnat. Epäilin, onko mukana jonkinlainen gospel-kuoro, mutta ei. Jippuhan on esiintynyt viime aikoina lähes pelkästään kirkoissa ja niissäkin harvakseltaan. Hän vaikuttaa myös olevan varsin tietoinen hengellissävytteisestä imagostaan, ja tekee siitä ironista pilaa. Tuonelan koivut hän aloittaa praise the Lord -fraasilla ja heti perään komentaa yleisö: "Vittu nyt mennään!" Laulu paisuu melkoiseksi show'ksi ja yleisö on olutkarsinaa myöten mukana kädet ylhäällä ja jammaillen.
Loppupuolella keikkaa tekniikka pettää ja uutta mikrofonia joudutaan odottamaan tovi. Jippu ei häkelly hetkeksikään, vaikka Kanna minut -kappaleen fiilis vähän lässähtää, vaan antaa bändin soittaa ja huojahtelee itse silmät kiinni. Onneksi temppuileva mikki tekee tenän kuitenkin tuossa kohtaa, eikä hetkeä myöhemmin, kun Jippu osoittaa kunniaa 50 vuotta täyttävälle Ressu Redfordille. Varsinainen setti päättyy varsin hienon kuuloisesti Kato mitä sä teit -klassikkoon.
|
