|
MARTTI SERVO & NAPANDER, DBTL 2011 |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 747 kertaa.
|
|
08.08.2011 |
Martti Servon & Napanderin keikalle meneminen pelottaa hieman. Siitä on melko tarkalleen kymmenen vuotta, kun ihastuin tähän poskettoman positiiviseen ja kaikista iskelmällisistä kliseistä älykkäästi huumoria vuolevan Servon karismaan. Välispiikit olivat niin kamalia, että ne olivat ihania, ja vitsailu ei ollut koskaan ilkkuvaa vaan vilpittömän hyväntuulista. Televisiossakin hän veti pitkän tovin absurdia yö-chattia. Onko meno muuttunut jo väljähtyneeksi ja vitsit virttyneiksi vai vieläkö rytmiryhmä jaksaa puksuttaa?
Tyyli ainakin on ennallaan. Soittajat näyttävät kuluneilta kapakkamuusikoilta korneissa paidoissaan. Servolla on peruspuku, solmio ja aurinkolasit. Hän on iso ja karisma on tallella. Ekasta tahdista lähtien tilanne on hänen hallinnassaan, eikä onnistunutta huumoria tehdä leikkiä laskien vaan tosissaan ja ammattilaisen ylpeydellä. Ja mikäpä siinä on esiintyessä, kun yleisö joraa minkä ehtii. Ufo ehtii hädin tuskin kolmannen biisin aikana tarjoamaan sen kaakaon, kun meno jo yltyy liki karkeloksi.
Servo ei päästä omaa eikä muiden hikeä kuivumaan, Hyvältä näyttää on kuin bensaa liekkeihin. Kommunikointi DBTL-kansan kanssa on kohdallaan. Edessä rymyävä polttariporukka saa Servolta onnittelut ja tilanteeseen sopivan kappaleenkin: Tunneihminen. Välillä hän hakkaa teatraalisesti tamburiinia reiteen ja lietsoo yleisöään.
Pientä tunnelmapalaa ja hengähdystaukoa saadaan väliin kysyvien kappaleiden Miksi mies käpälöi? ja Kuka siellä? sekä niissä överiksi vedetyn vibraton myötä. Kerran Servo siirtyy rumpalin paikalle ja päästää Lötjösen vetämään sukkelan Pipopään.
Mikään ei anna ymmärtää, että bändillä olisi paukut lopussa. Päinvastoin. Näin hurjaa elämöintiä ei tainnut saada samaisella lavalla edes Jätkäjätkät aikaiseksi. Maailman huonoimmista välispiikeistä Servo on hionut oman taiteenlajin, niin syviin vesiin mennään välillä. Ja mies tietää sen itsekin ja sanoo olevansa vain sekunttien päästä siitä, että hukkuu aasinsillan vajotessa. Mutta niin ei käy, vaikka puheenvuoroissa ehditäänkin kuulla kaikkea historiallisista aiheista Mauno Koivistoon.
Taidetta Servo tekee myös tavasta toteuttaa paluu lavalle. Hän aloittaa sen puhumalla mikrofoniin lavan takana ja kysymällä: "Onko siellä ketään, kuuleko kukaan?" Sanomattakin on selvää, minkä vastauksen tämä saa. Soittajatoverit yksi kerrallaan lavalle laskien ja samalla esitellen päästään vielä kerran vauhtiin. Ilman Maailman sinisintä taivasta tai sen ihmettelyä, mikä on kun ei taidot riitä, ei olisi ollut täysiveristä Martti Servo & Napander -keikkaa.
|
