Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 795 kertaa.
|
|
26.07.2011 |
Ruotsalaisen death metalin klassisimpiin jyriin lukeutuva Grave on
pusertanut pientä 90-luvulla ollutta taukoa lukuun ottamatta jo pitkälti
yli kaksi vuosikymmentä. Henkilökohtaisesti pidän vuonna 1991
julkaistua Into The Grave –debyyttiä alansa ehdottomana huippukohtana,
joka pieksee armottomalla tylyydellään sekä Entombedin että Dismemberin
vastaavat julkaisut.
Riemuni olikin rajaton, kun kitaristilaulaja
Ola Lindgrenin luotsaama joukko päätti soittaa levyn alusta loppuun. 11
raitaa pelkkää klassista ruotsimurhaa, eikä sitten mitään muuta.
Tämähän passasi minulle erinomaisesti, sillä vaikka Grave on saanut
aikaiseksi relevanttia death metalia myös muilla levyillään, niin Into
The Graven totaalisuuteen se ei ole ymmärrettävästi enää yltänyt. Osa
yleisöstä oli asiasta eri mieltä tai muuten vain pihalla keikan
luonteesta, sillä Soullessin ja Bullets Are Minen kaltaisia myöhemmän
aikakauden vetoja keikalla ei huuteluista huolimatta kuultu. Ja hyvä
niin.
 Itse
suorituksen puolesta Grave oli yllätyksettömässä, mutta takuuvarmassa
vedossa. Varsinaista kipinää soitosta ei aistinut, mutta sopivan tuhdin
ja myös vanhakantaisen brutaalin soundin avittama ryöpytys kantoi
perille näinkin. Olan örinät olivat mielestäni hivenen aiempaa
brutaalimmat ja matalammat, mikä soveltui alasimella olevaan
materiaaliin erinomaisesti.
En haluaisi maalata piruja seinälle,
mutta tavallaan toivoisin Graven laittavan pillit vähitellen pussiin.
Yhtye tekee edelleenkin aivan toimivia ja perinteitä kunnioittavia
pitkäsoittoja, mutta tämän keikan jälkeen pajatso kilahti omalta
osaltani aika tyhjäksi. Perinteisellä eri levyjä sekoittelevalla
settilistalla kun tätä Tuskan keikkaa ei voi kerta kaikkiaan enää
ylittää.
Kuvat: Emilia Kinnunen |
