|
SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT, ILOSAARIROCK 2011 |
|
|
Lähettänyt Virve Nyyssönen
Luettu 791 kertaa.
|
|
22.07.2011 |
40-vuotiaan Ilosaarirockin avanneen Sulo-klubin perjantai-illassa soivat Sir Elwoodin hiljaiset värit. Turhan usein ei bändi ole Laulurinteen lavoille eksynytkään. Viimeksi yhtye esiintyi Ilosaarirockissa 16 vuotta sitten. YleX-teltassa esiintynyt suomi-rockin veteraani esitti omaa letkeästi jammaavaa keskiolutjazziaan kokemuksen kultaamalla otteellaan.
Biisilista muodostui vuosien varrella takkiin kertyneistä, suurimmista hittibiiseistä. Hieman tuoreempaa tuotantoa edusti uusimman levyn Tuulen Poika -viisu. Yleisö lauloi näiden kaikille tuttujen kappaleiden mukana ja tunnelma teltassa oli lämpimän lempeä. 10 tikkua laudalla kirvoitti yleisöltä suurimmat, täysin spontaanit suosionosoitukset.
Viimeisenä biisinä soi yksi SEHVien legendaarisimmista kappaleista Älä mee. Huomasin kuinka raavas mies pyyhki biisin aikana huomaamatta silmäkulmiaan, juuri sellainen punatukkainen tyttö sylissään mistä kyseinen laulukin kertoi. Ja tuskinpa tämä mies oli ainoa jolla silmät kostuivat. Sen verran monella suomalaisella Sir Elwoodin säveliin kytkeytyy suuria tunteita ja kauniita muistoja.
En ole koskaan ymmärtänyt encore -perinteen perään. SEHV on samoilla linjoilla ja soitti oman "encorensa", kauniin Viimeinkin -biisin, ilman jonninjoutavia pelleilyjä. Kuten konstailemattoman, aidoista aineksista kootun musiikin esittäjien tyyliin tietysti loistavasti sopiikin.
Vaikka yleisö oli keikasta haltioissaan, niin ilmeisesti samojen biisien veivaaminen vuodesta toiseen ei enää jaksa ihan kaikkia bändin jäseniä kauheasti innostaa. Ainoa asia mikä keikassa pisti pahasti silmään, oli nimittäin rumpalin vahva apaattisuuden aste.
|
