|
MUMMYPOWDER: CENTURIES LATER / Grandpop |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 722 kertaa.
|
|
15.06.2011 |
   4
Ydinkysymys: Miksi puolikkaita tähtiä ei voi antaa?
Heti jatkotilitystä ydinkysymykseen: Mummypowderin pitkään hautunut "Centuries Later" on parhaita suomalaisia poprock-levyjä moneen vuoteen. Levy sisältää huippuja ja suvantoja ja monta hienoa sävellystä. Välillä se laimenee ennalta-arvattavaksi jenkkirockiksi, jonka melodiat tuntee kuulleensa liian monelta aikuisiksi kasvaneille rokkareille suunnatulta radiokanavalta. Kokonaisuus kiikkuu jossain kolmen ja neljän täpän välillä. Pyöristän tähdityksen kuitenkin ylöspäin, koska pitkäjänteistä työtä ja polveilevia sävellyksiä pitää tukea näinä Autotunen kulta-aikoina.
Mummypowder kuulostaa popeimmillaan Pet Sounds -aikojen Beach Boysilta ja rokeimmillaan Pearl Jamilta. Oma mielipiteeni on, että bändi on vahvimmillaan popissa, jota kuulisin mieluusti vielä korkeampaan potenssiin tiristettynä. Monissa sävellyksissä on selkeitä pop- ja rock-osioita. Sävellysten taidokkuudesta kertoo se, että nämä erilliset osiot kuitenkin sulautuvat biiseissä saumattomasti yhteen. Kappaleet eivät kuulosta tavaraa täyteen ängetyltä kikkailulta, vaan niihin on jätetty sopivasti pientä rosoa ja väljyyttä. Levyn hienoimpia hetkiä ovat muun muassa "Bad Analogy" ja "Sights & Sounds". Etenkin jälkimmäisessä on ainesta suomalaisen rock-historian klassikoksi, vaikka pomminvarma yhteishoilaus ja kolmen soinnun tilulilu puuttuvat.
"Centuries Later" voi enteillä grungen ja 90-luvun kitararockin uutta nousua. Indie-suosiota nauttineesta Mummypowderista saattaa vasta nyt tulla iso nimi, vaikka bändi tekee musiikkia jo kolmannella vuosikymmenellä. Ehkä vanha viisaus, hiljaa hyvä tulee, pitää paikkansa.
mummypowder.com
|
