   3
Ydinkysymys: Aukeavatko stadionit jo debyyttilevyn myötä?
Tällä yhtyeellä on periaatteessa kaikki kunnossa. The Wrecking Queensiä kun on suitsutettu mediassa jopa omituisen paljon. Toisaalta kilpasiskoyhtye Stalingrad Cowgirlskin sai aikoinaan media korvat hörölleen, joten ilmeisesti kyse on siitä, että uskottavaa rockia soittava naisbändi on Suomessa yhä jonkinlainen erikoisuus. Edelleenkään ei voida puhua rockareista, vaan naisrockareista. Masentavaa.
Levy toimii hyvin. paikoin biisit ovat suoraviivaista bilerockia, mutta silloin tällöin yhtye äityy hieman koukeroisemmaksi. Välillä paahdetaan lujaa eteenpäin, välillä taas himmaillaan maukkaan balladin äärellä. Kuuntelu ei käy tylsäksi missään vaiheessa.
Bändillä on tiukka garagemenneisyys, mutta se on tällä albumilla enää muisto vain, sillä soundi on melkoisen siloteltua.
Se saa levyn kuulostamaan kansainväliseltä, mutta ei kovin vaaralliselta tai intohimoiselta. Rosoa kokonaisuuteen tuo laulaja Nöpsyn pätevä ääni. Nöpsyn heittäytyvää tulkintaa joko rakastaa tai vihaa. Minä kuulun ensimmäiseen ryhmään. Go Nöpsy, Go!
Embrace the Fall on epäilemättä hyvä ja hitikäs debyyttialbumi. Mutta ehkä jo seuraavalla levyllä ei enää puhuta naisrockilmiöstä eikä bändin tarvitse keskittyä olemaan uskottava. Sillä silloin bändi saattaa nousta taiteellisesti täyteen kukintoonsa. www.thewreckingqueens.net
|
