Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

  
 

Motörhead jaksaa paahtaa vielä vuosikymmenten jälkeen, propsit siitä. Juuri muuta kehuttavaa albumissa ”The Wörld is Yours” ei sitten olekaan. Levy on taattua, mutta liiankin tuttua ja tylsää moottorimeininkiä. Se ei tuo bändin repertuaariin musiikillisesti mitään uutta. Lyriikat ovat niin kliseisiä, että ne eivät jaksa edes nolottaa, korkeintaan haukotuttavat.

Levyn avausraita ”Born to Lose” ei ole huono kappale. Se on tasainen kolmen tähden lämmittelybiisi, jonka jälkeen albumi voisi nousta siivilleen. Näin ei kuitenkaan käy, vaan edessä on junnaava ja tylsä matka vuoristoradassa, jonka huippunopeus on viisi kilometriä tunnissa. Lyriikoissa uhoaa keski-ikäinen mies, joka ei vieläkään pidä mistään eikä tule toimeen oikein kenenkään kanssa. Pappauho ei sytytä. Tekisi mieli sanoa Lemmylle, että kasva nyt aikuiseksi ja puhu maailmasta kuin elämää nähnyt mies. Musiikillisesti Motörhead ei ole kehittynyt 80-luvun jälkeen. Saundin tunnistaa heti, mikä tosin johtuu osittain Lemmyn ainutlaatuisesta raspiäänestä. Biisit loppuvat napakasti ja jopa töksähtäen, lyhyestä virsi kaunis siis.

Levyäkään ei ole onneksi pilattu pituudella. Tätä junnausta jaksaa kuunnella korkeintaan kymmenen biisin verran. ”The Wörld is Yours” ilahduttaa varmasti vannoutuneita faneja, ja niitä, jotka haluavat kuunnella mitä tahansa mörinää välittämättä siitä, onko se erityisen hyvää. Muut musiikinystävät voivat ohittaa tämän levyn ilman tunnontuskia. Nostetaan nyt kuitenkin hattua sille, että maailmassa on jotain pysyvää. Motörhead pitää 80-luvusta kiinni niin sinnikkäästi, että se tuntuu turvalliselta.

www.imotorhead.com/