 Tuomari Nurmiolla on pitänyt kiirettä. Nyt oikein erityisesti. Vuosi 2009 oli hänelle pyöreä taiteilijajuhlavuosi, kun Kohdusta hautaan -debyytin ja samalla yhden merkittävimmän suomirock-levyn ilmestymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Julkaistiin massiivinen kokoelmaboksi, tuli Emma-palkintoja ja oli konserttisalikiertue. Seuraavana vuonna vuorossa olivat työläs musiikillinen elämäkerta Dumari. Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan sekä uuden Paratiisin puutarha -albumin levyttäminen.
Ei hän ennenkään ole päästänyt itseään vähällä. Tiukan persoonallinen tyyli ja tinkimättömyys, alati vaihtuvat kokoonpanot ja toisistaan suuresti poikkeavat levyt ovat niitä asioita, jotka ovat tehneet Tuomari Nurmiosta suomalaisen rockmusiikin vinon, mutta vahvan kulmakiven. Välillä levyt ovat isosti ja komeasti suuren bändin kanssa työstettyjä, kuten uutukainen. Toisinaan mennään pienemmällä kombolla ilkikurisesti rämisten ja virnistellen, kuten Korkeimman oikeuden kanssa (2002). Lisäksi Tuomari Nurmio on ahkera soolokeikkailija. Yksinäisenkin trubaduurin karisma riittää täyttämään lavan kuin lavan.
Vertigo kysyi suomirockin oikeusoppineelta, mitä viime vuodesta jäi käteen ja miltä tulevaisuus näyttää.
Urasi saatiin yksiin, mutta vaikuttavan kokoisiin kansiin. Samaan aikaan ilmestyi 19. studioalbumisi. Vuosi taisi olla melkoista härdelliä?
- Se oli vaativaa vääntää yhtä aika kahta eri projektia, ja siksi molempien ilmestyminen lykkääntyikin. Siinä oli liikaa duunia ja stressiä, eikä välillä toinen käsi tiennyt mitä toinen teki. Loppujen lopuksi oli kuitenkin hyvä, että ne valmistuivat ja ilmeistyivät yhdessä. Se oli hyvä kirjan stoorin kannalta, koska nyt ympyrä sulkeutui positiivisella tavalla.
- Itse en ole kirjoittanut siihen kovin paljon, mutta olen ideoinut ja toimittanut sitä vanhalla toimittajan rutiinilla, mikä minulla sattuu olemaan. Tekstien editoiminen ja jutun kuljettaminen kiinnostaa, samoin kuin visuaalinen puoli. Monet asiat, minusta riippumattomatkin, veivät kyllä välillä yöunia.
Kuinka tyhjä oli takkisi, kun levy ja kirja lopulta ilmestyivät?
- Kyllä sitä siinä vaiheessa oli snadisti kuutamolla. Onneksi tammikuussa oli pari viikkoa lomailua ja pöly pääsi vähän laskeutumaan. Projektin jälkeen kävin vielä kovilla kierroksilla, siinä oli promorundiakin joka kuului prosessiin, mutta senkin sain hoidettua ennen vuodenvaihdetta. Viime vuosi oli kyllä aika poikkeuksellinen. Parasta on kuitenkin se, ettei kumpikaan kärsinyt toistensa takia vaan päinvastoin, siitä näytti olevan molemmille jopa etua.
 Mitä tarkoitat sillä, että molemmat projektit hyötyivät? Ja pakko sanoa tässä välissä, että Paratiisin puutarha on varmasti yksi kauneimmista ja tyylikkäimmistä albumeistasi, ihan joka suhteessa. Väsymys ja puurtaminen ei kuulu lopputuloksessa.
- Hauska kuulla. Tilanne loi tiettyä inspiraatiota. Yksi loppumetreillä tullut oivallus oli se, että tekeillä olevasta levystähän saa hyvän lopun kirjalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kirjan piti ilmestyä aikaisemmin. Tuli fiilis, että nyt kokonaistarinat natsaavat yhteen paremmin ja paketista tulee ehjä.
- Kirja oli kuitenkin tuollainen once in a lifetime -tyyppinen juttu ja nyt se on onneksi hoidettu.
Albumin nimi ja kansitaide viittaavat varsin suoraan kristilliseen mytologiaan. Rakkauden ja kuoleman lisäksi sanoituksissasi vilisevät muutenkin luvatut maat, paholaiset ja perkeleet, kiirastuli, synnintunto ja ihmisen haparoiva pienuus lopullisen tuomion edessä. Mistä kiinnostus näitä teemoja kohtaan?
- Se on yhteistä ja kaikille tuttua. Raamattuun perustuva mytologia iskostetaan ihmisten päähän jo lapsesta saakka, jokainen tunnistaa siihen liittyviä asioita. Toisaalta harvat jaksavat miettiä sen pitemmälle, mitä ne myytit tarkoittavat uskonnon ulkopuolella. Niissä on paljon yleispätevää ja käyttökelpoista kuvastoa, jota voi käyttää.
- Kreikkalaista mytologiaa on käytetty paljon ja sehän kuuluukin länsimaisen sivistyksen perusteisiin. Se on nykyään uskontovapaata, koska muinaiskreikkalaisiin jumaluuksiin ei uskota varmaan enää missään. Se on muuttunut siis pelkäksi satuiluksi. Sen sijaan kristinuskon tarinoihin monet uskovat ja niihin suhtaudutaan vakavammin. Minä näen sen niin, että siinä on aineksia, jotka soveltuvat kuvainnollisessa mielessä täysin uskontovapaisiin teemoihin myös.
- Kiirastulet, paratiisi ja kaikki sellaiset voidaan käsittää psykologisina asioina, ja niihin jokainen ihminen törmää elämänsä aikana. Lähtökohtana levylle oli Aatami ja Eeva, joka tarinana on mahdollisimman ristiriitainen, mutta sillä ei ole väliä, koska kuva paratiisista on selkeä ja siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.
Mitä mieltä olet siitä, pitäisikö taiteen ottaa kantaa ja käydä dialogia yhteiskunnallisten asioiden kanssa?
- En ole koskaan halunnut tehdä biisejä ulkopuolisesta tilauksesta. Pitää olla joku sisäinen tarve tehdä mitä tekee, muuten se juttu hajoaa käsiin. Tottakai voi nikkaroida jotain, mutten pidä siitä ulkokohtaisesta fiiliksestä mikä tulee, kun pitäisi tehdä jotain mikä ei ole tarpeeksi tärkeää tai kiinnostavaa. Sisäinen impulssi pitää olla, eikä itseltäänkään oikein voi tilata stooria tai jotain yhteiskunnallisesti kantaaottavaa matskua.
- Siitä voisi keskustella, kuinka suuri merkitys jollain onnistuneellakin kantaaottavalla levyllä on. Se olisi kiinnostava teema, jos miettii vaikka Palefacen levyä, joka on helvetin hyvä, ja jonka kriitikot ovat ottaneet hyvin vastaan. Ja onhan se saanut vastakaikua poliittisissakin piireissä.
- Minusta on piristävää ja hyvä, että tällaisia protestilauluja tehdään. Voi olla, että niiden aika minullekin joskus koittaa, mutta ei nyt. Voi olla, että keskityn muutenkin enemmän tuollaisiin aina voimassa oleviin ja jylhästi ikuisiin asioihin.
 Voisiko ajatella, että jylhät ja ikuiset teemat ovat sitä, mitä ihminen kaiken tämän vaalirahakohun ja iltapäivälehtijulkkisten aikana tarvitsee?
- Vaalirahakohu on demokratian korjausliikettä ja on hyvä, että sitä nyt jauhetaan. Ehkä Vanhasen höyläämättömän puutavaran voisi jo jättää vähemmälle. Välillä demokratian peruspointteja pitää tarkistaa suurennuslasin kanssa, mutta eihän se tavallisia ihmisiä hetkauta mihinkään suuntaan. En tosin tiedä, mikä merkitys minunkaan tekemällä levyllä ihmisille on.
- Impulsseja, joiden ansiosta työtään tekee, on ympäristö täynnä. Voi olla, että farssimaiset poliittiset käänteet ovat sellainen asia, mikä synnyttää tarpeen duunata niistä biisi. Jollain sisäisellä logiikalla tai ihan sattumanvaraisesti valikoituu joku asia tai teema, jota sitten alan työstää eteenpäin. Mä uskon, että kyse on sisäisestä johdatuksesta ja intuitiosta, se ei ole puhtaasti järjellä valittava asia.
Milloinkas uuden levyn biisejä olisi mahdollista kuulla livenä, ja millaisen kokoonpanon kanssa aiot keväällä ja kesällä liikkua?
- Keikkamyyjä on tutkinut mahdollisuuksia hyvin tarkasti ja käynyt läpi kaikkien allakat. Levyllä soittaa kiireisiä muusikoita ja mahdollisuuksia yhteisille keikoille on ihan muutamia. Tilanne on lähes toivoton. En ole aivan varma, mutta Jyväskylän kesä ja Tammerfest saattavat olla mahdollisia, samoin kuin syksyllä joku Tavastian keikka. Turussakin päästään ehkä käymään. Bändihän oli alunperinkin studiota varten koottu, eikä sitä keikkabändiksi kukaan ajatellutkaan.
- Esitän noita biisejä nyt tulevilla soolokeikoilla. Täytyy miettiä muita mahdollisia bändivirityksiä, mitä seuraavaksi ryhtyy rakentelemaan. Trio-kokoonpano Dumari ja Spuget on käynnistysvaiheessa, ja muutama keikkakin on sille jo buukattu. Tämän kevään ja kesän osalta olen tarkoituksella vähän jäädyttänyt kuvioita, että pystyn keskittymään vähän muihinkin juttuihin. Musahommat kytevät kuitenkin koko ajan, ei niistä eroon pääse.
Viimeksi minäkin näin sinut soolokeikalla DBTL:n yössä. Taidat pitää soolona kiertämisestä, koska olet tehnyt sitä kautta urasi.
- Yksin esiintyminen on ollut mun juttu ihan alusta asti, mutta sen varsinaisen ytimen mä olen omasta mielestäni löytänyt vasta viitisen vuotta sitten. Mä pidän sitä melkeinpä kuninkuuslajina. On monta tapaa esiintyä yksin. Voi näppäillä folkkitaraa tai tehdä tuota fyysisesti raskasta juttua, mitä minä erikoiskitaran ja jalkaperkussiosysteemin kanssa. Huutoa ja hakkausta on paljon mukana, mutta laaja skaala ulottuu myös akustisiin balladeihin.
- Jos esiinnyn bändin kanssa, pidän siitä että se on pieni. Silloin on enemmän vapautta ja soittaminen luontevampaa. Mutta iso bändi kuulostaa kyllä vaihteeksi helvetin mahtavalta, kun siinä on puhaltajat ja kaikki.
Mikä on pahinta, mitä esiintyvälle taiteilijalle voi tapahtua? Ja onko niin tapahtunut?
- Erilaiset dopingaineet ovat suuri vaara tietysti, ja näin vanhempana vielä enemmän. Niiden takia on tullut muutaman kerran mokattua. Joskus on ollut motivaatiokriisejä niin, että on piitannut paskat siitä, mitä tuleman pitää. Nyt motivaatiopuoli on ollut harvinaisen hyvin hallussa ja esiintyminen on ollut hauskaa. Pidän siitä. Dopingsähläilytkin ovat jääneet pois. Nuo sudenkuopat ovat kuitenkin olemassa.
- Pelimannimeiningillä kun mennään niin hyvä puoli on se, että vaikka sähköt menisi poikki tai muita juttuja tulisi, niin se ei pilaa tunnelmaa. Lähtökohtaisesti keikka vedetään aina läpi, oli häiriö mikä hyvänsä, sellainen asenne pitää olla.
 Onko sinulla jotain rituaaleja ennen keikkaa keskittymistä ja jännityksen voittamista varten?
- Tyypillisiä rituaaleja. Pitää virittäytyä ja sitten repäistä itsensä ulos siitä pienestä horroksesta, mikä ennen keikkaa on. Horros on sellainen suojakeino, millä saa jännitystä dempattua. Aina jännittää muttei sen voittaminen mitään taikatemppuja vaadi.
Sinusta puhuttaessa mainitaan usein se, etteivät perättäin ilmestyvät levyt muistuta juurikaan toisiaan. "Luot nahkasi" joka kerta ja löydät uusia kulmia musiikin tekemiseen. Mietitkö näitä asioita itse, ja suunnitteletko kuinka pitkälle sitä, millaisia juttuja millekin levylle tulee?
- On ideoita, joita ei voi toteuttaa yhtä aikaa. Osaa lähden luonnostelemaan eteenpäin ja osa unohtuu. Tässä tilanteessa, missä nyt olen, tuntuu kuin olisin yhden urakan saanut tehtyä loppuun. Olen tyytyväinen enkä ota itselleni pakkomiellettä seuraavasta levystä. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kohta tahkoa ruvetaan taas pyörittämään. Mitään tarkkoja suunnitelmia ei ole, ainoastaan irtoideoita, ja olen siihen tyytyväinen.
Onko kappaleiden tekeminen synnyttämistä? Kuvaile vähän biisintekoprosessia.
- Jos biisiaihio kestää loppuun asti, sitä pitää usein sellaisella nikkariasenteella duunata ja editoida vaiheittain. Sellaista vähän epämiellyttävää duunivaihetta on aina välillä. Mutta raskasta työ on silloin, jos todelliset välähdykset puuttuvat. Monesti ihan istumalla tehdyt jutut osoittautuvat silti yllättävän toimiviksi vaikka niitä pitkin hampain olisi joutunutkin tekemään.
- Todella ikävää työ on ainoastaan silloin, jos tekee jotain juttua helvetin kauan eikä siitä yksinkertaisti tulekaan mitään. Mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, oivallukset ja puurtaminen.
- Ydinkohtien löytäminen tapahtuu välähdyksinä, ja silloin juttu on jo ikään kuin himassa. Sitten vaan duunataan ympärille muu matsku. Pitää olla varovainen ainoastaan sen kanssa, ettei mokaa hyvää juttua jollain lässytyksellä.
Näytätkö puolivalmiita juttuja kenellekään tai onko sinulla luotettavaa "oikolukijaa"?
- Ei ole oikolukijaa eikä ole koskaan ollutkaan. Jos joku mulle jotain joskus sanoo, mikä on hyvin harvinaista, niin suhtaudun siihen vakavuudella. Pari harvaa kertaa näin on tapahtunut. Tekstien kirjoitus tapahtuu yksinäisyydessä, levyjen tekeminen on sitten ryhmätyötä.
Olet saanut Juha Vainion sanoittajapalkinnon (1999) sekä Eino Leinon palkinnon (2003), vieläpä ainoana rokkarina. Elämäntyöstäsi pokkasit Emman taiteilijajuhlavuonna 2009, ja samalla kertaa tuli Emma myös vuoden erikoisjulkaisusta, seitsemän cd:n boksista Dumari – raskauttavaa todistusaineistoa 1979-2009. Millainen merkitys palkinnoilla on sinulla?
- Palkinnoilla on merkitystä, mutta en ole sellainen, että mielelläni kiinnittelisin mitaleja takkiini. Olen kyllä helvetin tyytyväinen huomionosoituksiin ja annan arvon ihmisille, jotka nämä päätökset tekevät. Kaikenlainen vähättely olisi ylimielisyyttä. Tärkein asia on kuitenkin se, että usko omaan työhön kestää, vaikkei siitä sen suurempaa kiitosta saisikaan.
Tuossa aiemmin puhuimme tavastasi uudistua levy toisensa perään. Mitä on luvassa seuraavaksi?
- Muutamia pitkään kyteneitä juttuja on mielessä, mutten viitsi puhua niistä tällä hetkellä. Jos jotkut ideat pyörivät jaloissa vuosikausia, niin pakkohan niihin on tarttua lopulta.
Sinulla on yli kolmenkymmenen vuoden ura takana. Onko sinä aikana koskaan tullut syystä tai toisesta sellaista tunnetta, että tämä on nyt tässä ja panenpa kitaran takaisin laukkuun?
- Kun ympyrä sulkeutui viime vuonna kirjan ja levyn myötä, mulla on ollut ensimmäisen kerran mielessä, että tämä voisi olla nyt tässä. Varmaan pärjäisin taloudellisesti keikoilla, vaikken tekisi enää yhtään uutta biisiä. Soittaminen on kuitenkin elämäntapa ja niin verissä, että varmaan sitä soittaa niin kauan kuin kitara pysyy käsissä. Uusia biisejä syntyy siinä sivussa omalla painollaan. Tältä alalta ei oikein jäädä eläkkeelle, eikä mulla ole mitään eläkettä tiedossa. Ei tätä työtä voi lopettaa, paitsi jos sattuisi olemaan trumpetin soittaja. Heidän täytyy lopettaa soittaminen ajoissa, muuten voi tulla aivoverenvuoto.
- Soittamista tapahtuu himassa vaikka sohvalla istuessa. Yhtä hyvin se on harrastus vaikkei siitä rahaa saisikaan.
Jos Tuomari itse joutuisi vanhoilla päivillään tuomiolle, mistä häntä syytettäisiin?
- Kaikenlaisia pieniä rikkomuksia löytyy, mutta mitään todella synkeää ja mustaa mulla ei ole kaapeissa. Siinä mielessä voisin olla aika levollinen, raskaan sarja mokia ei ole tullut tehtyä.
Miten artisti voi tehdä pitkän ja kiinnostavan uran, ja säilyä vielä edelleen kiinnostavana?
- Tuskin siihen mitään reseptiä on. Tarvitaan välillä ylimielisyyttä ja röyhkeyttä, ja välillä nöyryyttä (naurua). Sisäinen polte on pakko olla, se on enemmän kuin mikään kunnianhimo tai narsismi. Kipinä auttaa jatkamaan heikkojen hetkien yli.
- On tärkeää pysyä tasapainossa ympäristön kanssa. On oltava se toinenkin puoli itsessä tämän ammatin lisäksi. Minulle se olisi liian kova hinta työstä, jos touhu menisi patologisen puolelle. Huumori on aina pakko muistaa. Jos veren maku tulee liikaa suuhun, niin on vähän hellitettävä.
www.tuomarinurmio.fi
|
