|
DRIVE-BY TRUCKERS: GO-GO BOOTS / ATO Records |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 723 kertaa.
|
|
06.03.2011 |
   2
Ydinkysymys: Haluaako kukaan uudistaa countrya?
Vastaus ydinkysymykseen: Drive-By Truckers ei sitä ainakaan tällä levyllään tee. "Go-Go Boots" on kaukana menosta ja meiningistä. Jälkiä ei näy myöskään kaihosta, joka jää jäljelle, kun matkamies siirtää buutsinsa uuteen tukikohtaan ja jättää entisen taakseen. Levy on tuhti paketti tasarytmistä, laiskaa ja harmitonta coyntrya ja bluesia. Matkaa genren eturiviin on useamman saappaanmitan verran.
Levyn aloittaa "I Do Believe", joka on tyyliltään enemmän amerikkalaista high school -rockia kuin countrya. Tämän jälkeen vaihdetaan päälle lönkyttelevä country-vaihde, joka pysyy kolmosella niin metsäteillä kuin kiihdytyskaistoillakin. Levyn harvoihin kohokohtiin kuuluu "Where's Eddie", jonka kaiho koskettaa, mutta ei kuitenkaan revi sydäntä irti rinnasta. Sanoitukset soljuvat eteenpäin samaa arkista ja verkkaista tahtia. Lauleskellaan avioerosta, rakkauden tärkeydestä ja ihmisen petollisuudesta. Musiikista tulee mieleen nuhjuisen huoltoaseman kahviossa jaaritteleva tyyppi. Onhan se elämää nähnyt eikä sen juttuja siksi kehtaa keskeyttää, mutta piru vieköön kun ne jutut ovat tylsiä.
Drive By Truckers soittaa taitavasti ja levyn tuotanto ja miksaus on ensiluokkainen, vaikka amatöörimäinen levynkansi saa kuvittelemaan muuta. Bändin musiikkia on joskus luonnehdittu alternative countryksi. Tällä levyllä ei kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoista ja sykähdyttävää. Tämän poppoon rinnalla Neil Young on tylsimmilläänkin pakkopaitatavaraa ja Dixie Chicks sielukkainta southernia sitten Johnny Cashin. Levyn hyvä puoli on se, että tasapaksu ja lunki meininki tasoittaa pahimmat tunnehuiput. Ei innosta, ei masenna, ei tunnu juuri missään.
|
