|
JAMES BLUNT: SOME KIND OF TROUBLE / Atlantic UK |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 767 kertaa.
|
|
13.01.2011 |
   3
Ydinkysymys: Onnistuuko James Blunt edelleen samanaikaisesti sekä pitämään sinkkulistoja hallussaan että ajamaan kaikki muut ulinallaan hulluiksi?
James Bluntin kolmas albumi Some Kind Of Trouble jatkaa hyvin tiukasti kahden edellisen pitkäsoiton viitoittamalla tiellä. Ilkeämmät ihmiset voisivat sanoa – ja ovat sanoneetkin – Bluntin vain kierrättävän samaa vanhaa. Eivätkä he aivan väärässä olekaan.
Äänimaailma ja melodiat ovat taatusti aiempaa tuotantoa kuunnelleille tuttuja. Jos kaikkien kolmen levyn kappaleita sekoittaisi keskenään ja soittaisi niistä umpimähkään muutamat alkusekunnit, niin olisi mahdotonta sanoa, miltä levyltä mikäkin katkelma on. Samoin tutulla tavalla kitara ja piano vastaavat päärooleista, mielipiteet täsmälleen kahtia jakavan lauluäänen lisäksi. Tosin nyt tuntuu siltä kuin tätä persoonallisen vaikeroivaa laulantaa olisi hitusen vähemmän, ainakaan se ei varasta koko show'ta.
Syynä saattaa olla se, että nyt Blunt on reippaampi kuin aiemmin. Avausraita Stay The Night on puhtaan hyväntuulinen ja siksi yllättäväkin yhteislaulurenkutus kauniista kesäpäivästä rientoineen. Samoin kappaleet kuten I'll Be Your Man ja Turn Me On pitävät jopa rokahtavuuteen asti yllä tempoa samoin kuin positiivisuutta, joka aiemmilla levyillä jäi varsin harvinaiseksi. Bluntin ei siis joka raidalla tarvitse vuodattaa sydänvertaan suun kautta. Olisko mies rakastunut, voisi joku keittiöpsykologi ajatella. Toki poplevyillä kuuluu olla sydänsuruja ja herkistelyjä, ja niin niitä on myös Some Kind Of Troublellakin; Best Laid Plans ja No Tears ovat Bluntia ja hänen ääntään tutuimmillaan.
Levyltä löytyy myös kiinnostavia ja helposti huomattavia viittauksia populaarimusiikin historiaan, lainauksia tai kummarruksia konkareille. Best Laid Plans -kappale sisältää Eagles-säkeet mieleen tuovat rivit "you better let somebody love you" ja "you only want the things, that you can't have". Kappaleiden nimetkin tuntuvat vihjailevan, I'll Be Your Man on melkein kuin Leonard Cohenia ja Heart Of Gold Neil Youngia. Jälkimmäisestä biisistä löytyy vielä selvääkin selvempi "I wanna know what love is".
Vaikka Blunt kierrättääkin vanhaa materiaalia, hän ei kuulosta niin tilittävältä kuin ennen. Se on pisteen arvoista. Vaikka tuskin tämäkään rokkipoliiseja kiinnostaa. Miehen mahdollisuudet uskottavuuteen menivät sen myötä, kun hän vaikeroi ja riisui itsensä You're Beautiful -videossa ja alkoi myydä miljoonatolkulla; kappale jyräsi listoilla ja taidettiin samana vuonna äänestää ärsyttävimmäksi biisiksikin. Bluntin lyttääminen on kuitenkin helpompaa ja mielikuvituksettomampaa kuin hänen biisinsä.
www.jamesblunt.com
|
