|
LILJAN LOISTO: TAKAISIN KARJALAN MAILLE / Suomen Musiikki Oy |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 636 kertaa.
|
|
26.11.2010 |
   3
Ydinkysymys: Nuoret reggaeartistit Karjalan mailla – uusi näkökulma kansanperinteeseen vai harharetki?
Jos miettii vuosituhannen vaihdetta, 2000-luvun alkua ja iskelmämusiikkia, niin väkisinkin tulee mieleen nokkeluuden ja junttiuden rajapintaa viistävä Martti Servo & Napander. Tai hyvin puhtaasti rock- ja rai rai -pohjalta pari albumia tehnyt reipas retkue Arto Muna & Millennium. Tänä päivänä taas tuntuu siltä, että vanhemman musiikkiperinteen suuntaan käännetyt katseet ovat arvokkaan kunnioittavia ja vilpittömän kiinnostuneita, erityisesti nuorten muusikkojen keskuudessa. Kontaktia halutaan ottaa omien tulkintojen kautta. Uutukaisellaan Paleface ilmaisee itseään esimerkiksi kupletin ja protestilaulun perinteen kautta.
Liljan loiston Takaisin Karjalan maille -albumi on juuri tällainen naureskelematon tarttuminen omiin suomalaisen kansanperinteen suosikkeihin. Reggaeartisti Puppa J:n ja Yonan luotsaama sekä Punky Reggae Band -kollektiivin säestämä projekti, joka haluaa kunnioittaa Karjalasta innoituksensa saaneita lauluja ja tulkita ne uudelleen. Kansitietojen mukaan lempikappaleita on valittu ”Karjalan evakkojen laulukirjoista ja legendaarisilta humppalevyiltä”.
Ja hyvältähän tämä kuulostaa. Tosin aluksi taustalle mahdutettuja kilkahteluja, jotka välillä tuntuvat vievän huomion herkiltä lyriikoilta, saattaa hivenen oudoksua. Kappaleessa Muistatko Monrepos’n tämä lyriikoiden ja eriskummallisen äänimaailman epäsuhdan leikki tuntuu jo lähtevän snadisti käsistä. Totuttelua vaatii ajoittain myös Puppa J:n hyvin reggaetyylinen laulanta. Yonan perinteisempi laulutapa ja kaunis ääni sen sijaan hivelee heti alun Laps olen Karjalan -kappaleesta lähtien. Samoin Heili Karjalasta toimii hyvin Yonan äänellä ja alkuperäistä rauhallisemmalla temmolla.
Jos vielä Karjalassa olla voisin rullaa riemastuttavasti ja on kyllä sellainen kappale, jolla saa niin nuoret kuin vanhatkin tanssimaan itsensä läkähdyksiin. Meiningin rakennuspalikat ovat hyvin samoja kuin Jätkäjätkillä. Pitelemätöntä draivia edustaa myös instrumentaalipala Säkkijärven polkka.
Tunnelma levyllä ei kultaiseen menneisyyteen tähyilystä huolimatta valahda missään vaiheessa liian sentimentaaliseksi. Tulkintojen sävy on arvostava ja kunnioittava, niin kuin sopiikin. Hyvältä tuntuu sekin ajatus, että levyn myötä nämä kauniit melodiat ja koskettavat lyriikat voivat tavoittaa uuden kuulijasukupolven. Puppa J:n hartaudella tulkitsema Veikko Lavin kappale Evakon laulu on edelleenkin yksi kauneimmista kappaleista, mitä Suomessa on ikinä tehty. www.myspace.com/liljanloisto
|
