Stone Sourin kolmas studioalbumi Audio Secrecy on eepos, jossa ei oikein tunnuta tietävän ollako vai ei olla. Levy alkaa erittäin lupaavasti lyhykäisen intron saattelemana Mission Statement -lohkaisulla ja sitä seuraava Digital (Did You Tell) itämaisvaikutteisine kitaravalleineen nostaa odotukset korkealle. Jossakin vaiheessa meno kuitenkin lässähtää ennalta-arvattavaksi, ja kun taidetta kerran on levylle tungettu peräti 17 kappaletta, alkaa keskittyminen karkailla.
Yhtye on ollut enemmän tai vähemmän olemassa jo 90-luvun alkupuolesta, mutta sen ensimmäinen alternative-puolta edustanut studioalbumi julkaistiin vuonna 2002. Kokoonpanossa vaikuttavat muun muassa Slipknotista tutut Corey Taylor ja kitaristi Jim Root. Taylorin monipuolinen äänitulkinta toki ilahduttaa, mutta kokonaisuuden kannalta levylle on runtattu aivan liikaa pliisuja rallatuksia ja ”ihanmitenvaan-hittejä”.
Krediittinsä Audio Secrecy tosin ansaitsee siitä, että lälläriballadit vuorottelevat rouheampien jyrähdyksien kanssa ja kuuntelijalla on mahdollisuus fiiliksen mukaan joko rauhoittua vetämään henkeä tai ottaa ilmakitara kauniiseen käteen ja laittaa tukka heilumaan. Mukana tullut ekstroja sisältävä Making of -dvd on myös viihdyttävää katseltavaa ja antaa yhtyeen jäsenistä letkeän vaikutelman.
Olisin kuitenkin odottanut tältä levyltä enemmän ja nyt en todellakaan tarkoita biisimäärää. Teknisestihän anti hipoo lähes täydellisyyttä, mutta luulisi Stone Sourin kaltaisen yhtyeen tietävän, ettei Backstreet Boys paljoa kummoisemmaksi muutu, vaikka sitä metalliriffeillä maustaisikin.
