Lähettänyt Minna Koivunen
Luettu 784 kertaa.
|
|
21.09.2010 |
IKONS
Totuttuun tapaan Monsters of Popissa nähtiin muutama ruotsalaisesiintyjä. Niistä ensimmäisenä lavalle nousi göteborgilainen Ikons. Yhtyettä oli jo keikan alkaessa tullut seuraamaan mukavasti porukkaa, ja yleisön määrä vain lisääntyi vedon edetessä.
Lyhyen ja lähes tauottoman keikan voi kiteyttää yhteen sanaan: äänivalli. Ruotsalaisbändin suurimmaksi osaksi instrumentaalinen musiikki pohjautui useiden kitaroiden tuottamaan äänimassaan, ja vaihtelua pitkiin kappaleisiin toivat muun muassa tempon vaihtelut. Lisäksi Ikonsin kappaleihin särmää toivat eri biiseissä soitinten erilaiset roolit. Jossain kappaleissa basso oli pinnassa, kun taas toisissa kosketinsoittimilla oli suurempi rooli.
Vaikka soitto ei kestänyt juuri 40 minuuttia pidempään, tuntui keikka paikoin pitkältä ja puuduttavalta. Apua tunnelmaan ei tullut soittajienkaan olemuksista, sillä he olivat kovin apaattisenoloisia.
THE RUBY SUNS
Kaukaisin artisti Monsters of Popin kuusivuotishistoriassa esiintyi Klubilla torstaina. Uusiseelantilainen The Ruby Suns oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Kolme pitkäsoittoa julkaissut yhtye oli iskussa siitä huolimatta, että sen basisti oli lentänyt suoraan Kanadasta ja valvonut kaksi edellisyötä. Bändin lavaolemuksesta huokui se, että he nauttivat täysin rinnoin soittamisesta ja esiintymisestä.
Kolmikon musiikki liikkui laveasti 80-luvun discon, elektron ja nykyindiepopin välillä. Biisien keskinäinen erilaisuus ja monipuolisuus olikin samaan aikaan sekä yhtyeen hyvä että huono puoli. Keikan alkupuolen kappaleet olivat setin parasta antia, kun taas loppupuolen biisit eivät saaneet niin innostunutta vastaanottoa.
Kaiken kaikkiaan kaukainen vieras viihdytti tamperelaisyleisöä vakuuttunein ottein, eivätkä tanssijalat päässeet helpolla. Mieleenpainuvinta uusiseelantilaisbändissä oli laulaja Ryan McPhunin miellyttävä ääni, jota hän käytti todella monipuolisesti.
BURNING HEARTS
Turun tarkoin varjeltu indiesalaisuus paljastettiin keikan muodossa tamperelaisille Telakalla Monsters of Popin päätöspäivänä lauantaina. Debyyttinsä Aboa sleeping helmikuussa 2009 julkaissut nelikko oli ennakkokehujen arvoinen.
Fiilikseltään Cure-henkistä musiikkia soittava bändi esiintyi eleettömästi musiikin ollessa pääosassa. Soittajat katselivat sinne sun tänne, eivätkä juuri elehtineet tai liikkuneet. Vielä kun bändissä ei ollut rumpalia, vaan rummut tulivat koneelta, lavalla oli liikettä todella vähän.
Burning Heartsin pehmeät ja hyväntuuliset kappaleet kuitenkin veivät ajatukset pois tylsähköstä esiintymisestä, ja bändiä oli miellyttävä kuunnella. Biiseissä oli hienoja kitarasoundeja, ja laulaja Jessika Rapolla kauniin kuulas ääni.
Vuoden 2010 Monsters of Pop oli niin bändikattaukseltaan kuin yleisömäärältään erittäin onnistunut festivaali, ja se oli piristävä alku Tampereen keikkasyksylle.
Kuvat: Pia Koivunen
|
