|
INDIGOFLOOD: UNDERTOW OF PECULIAR TALES II / 7:45 Records |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 1026 kertaa.
|
|
10.09.2010 |
   3
Ydinkysymys: Kelpaisiko juureva tunnelmointi kieromman kautta?
Kotimaisen Indigofloodin takaa löytyy rakkaus vain ja ainoastaan musiikkia kohtaan. Ulkokultaiset koristeet ja haaveet maailmanvalloituksesta eivät kuulu jätkien sieluntuotteeseen, mikä bändin debyyttilevyltä on myös kuultavissa. Undertow Of Peculiar Tales II on pehmeästi tunnelmoiva, rauhallisesti rokkaava ja sopivan juurevasti rouhiva paketti blues-sävyjen rikastamaa sydänverta. Puolihumoristisesti voisin kuvailla musiikkia vaikka grungehtavaksi tunnelmalliseksi progerockiksi, mutta tässäkin piilee palanen totuutta.
Yllä oleva vähintäänkin sekava luonnehdinta on parasta mihin tässä tapauksessa pystyn. Indigoflood on nimittäin pakannut yhdeksän kappaleen mitalle melkoisen määrän vaikutteita. Lämpimästi soljuva ja luonnolliselta soundaava kiekko tuokin tavallaan henkensä puolesta mieleen Bruce Dickinsonin Balls To Picasso –albumin, vaikka musiikillisesti eroavaisuuksia toki löytyykin. Kielisoitinosastolta löytää huomattavan paljon ihmettelemistä ja hetkittäin (esim. Hats And Ratchetsin alku) musiikki tuo mieleen progemammutti Yesin tekemiset 70-luvulla. Sama kappale kehittyy myöhemmin rauhoittavia syöneen Red Hot Chili Peppersin suuntaan, mikä kuvaa hyvin bändin vaikutteita. Kaikki on kuitenkin sulatettu mainiosti yhteen, eivätkä siirtymät tunnelmien ja osioiden välillä ole lainkaan töksähteleviä. Saavutus sekin.
Indigofloodin käsissä on jumalaton määrä aineksia todella hyvän levyn tekemiseen. Bändiltä löytyy selvästikin melkoinen määrä melodiantajua, tunnelatausta ja näkemystä, mutta se viimeinen jokin jää tästä huolimatta saavuttamatta. Osaksi laittaisin tämän hetkittäin aika erikoisien sovituksien ja ratkaisujen piikkiin, sillä välillä biisit kiemurtelevat tarpeettoman erikoisesti. Aivan kuin ilmiselvimpien melodioiden ja rakenteiden käyttöä olisi tietoisesti vältetty ja isketty tiskiin sen sijaan se haastavampi vaihtoehto.
Tavallaan moisesta asenteesta voisi antaa kiitosta, mutta henkilökohtaisesti pidän tämänkaltaisessa musiikissa hieman suoremmasta ja perinteisemmästä otteesta. Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli, sillä vaikka en ole onnistunut levystä sitä viimeistä fiilistä irrottamaan, niin Undertow Of Peculiar Tales II vaikuttaisi kestävän erinomaisen hyvin kuuntelua. Hetken hurmasta ei ole kyse, sillä rikkaat ja runsaasti yksityiskohtia sisältävät kappaleet jaksavat viehättää yhä uudestaan ja uudestaan.
Bändin kotisivut
|
