Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Kansainvälistä tähteyttä viidennellä albumillaan A Way Away tavoitteleva Indica luo kuuntelijan ulottuville satumaisen soundimaailman. Bändin kotimaisista biiseistä englanninkieliset versiot sisältävällä uusimmalla levyllä tuottamisesta päävastuun on kantanut Nightwish-päällikkö Tuomas Holopainen. Toisinaan kappaleiden kohdalla huomaakin musiikillista liimaa muun muassa Nightwishin Once-kiekkoon (kuuntele As If -biisi). Holopaisen virityksen piikkiin voi varmasti laittaa myös levyn mahtipontisemmat osuudet.

Eniten A Way Awayssa iskee Scissor, Paper, Rock -kappale, joka on käännös takavuosien radiohitistä Ikuinen virta. Vaikka biisi ei olekaan enää aivan tuore, on siinä edelleen selvää vetovoimaa. Toki sanoituksen ja sovituksen kanssa on varmasti ollut työtä. Suomen kieli kun ei ole niitä helpoimpia käännettäviä.
 
Bändi on todella vahva loihtimaan satumaisia äänimaisemia. Esimerkiksi Lilja’s Lament ja In Passing – levyllä raidat 4 ja 5 – ovat upeasti rakennettuja, tunnelmaa täynnä olevia biisejä. Biisit nojaavat suurelta osin Jonsun persoonalliseen ääneen. Siitä on löydettävissä mielestäni niin Sarah Brightmania kuin Marianne Faithfulliakin. Kuitenkin se onnistuu olemaan omaperäinen, äänialan tarjoten runsaasti variaatioita. Muutamissa kohdissa levy sortuu lepäämään liikaakin laulun varassa. Näin käydessä toivoisi rytmiryhmän panosta ja enemmän melodiakulkuja mukaan touhuun. Nämä naiset kuitenkin hallitsevat liudan instrumentteja!

Pari sähäkämpää kappaletta sekoittamaan pakettia, niin levyllä ponnistettaisiin huomattavasti korkeammalle. Paikoitellen unenomainen fiilis houkuttelee horrokseen ja aiheuttaa sen, että unihiekka tuntuu liimautuvan verkkokalvoille.

Yhtyeen kotisivut