|
BEATI MORTUI: LET THE FUNERAL BEGIN / Dance Macabre Records |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 516 kertaa.
|
|
23.08.2010 |
   3
Ydinkysymys: Taitavatko suomalaiset electro/EMB/industrialin teon?
No jopas voi olla ihminen väärässä. Erehdyin luulemaan kotimaista Beati Mortuita levynkansien ja yleisen imagon perusteella jonkinlaiseksi goottirockiksi, vaan vähänpä minä tiesin. Bändin kakkoskiekko Let The Funeral Begin sisältää kyllä palasen myös goottisävyistä synkeyttä, mutta kokonaisuutena meininki asettuu teollisen electro/EMB-biitin karsinaan, jota on tukevoitettu sopivin metallisävyin.
Tämän genren matsku ei ole itselleni kovinkaan tuttua, mutta arvelisin umpisynteettisen soundin ja tuhdin bassonjumputuksen olevan juuri sitä mitä bändi on hakenutkin. Kaiuttimien kalvoja viskova syke ei ole mitään keskivertodiskon harmitonta tanssifiilistelyä, vaan huomattavasti aggressiivisempaa ja synkeämpää pulssia. Rähisevät naisvokaalit, ajoittaiset puhtaammat huhuilut ja kuiskailut sekä hypnoottisen ilkeästi sykkivät kappaleet ovat pitkän päälle melko yksiulotteisia, mutta tanssijalkahan tässä vipattaa. Musiikkiin syventymällä päälle pukkaa ajantajun hämärtävää transsimaista olotilaa.
Kyllähän tämän tahdissa voisi bileet jossain rikkihapon syövyttämässä tehdashallissa pitää, vaikka itse en välttämättä osaa ottaisikaan. Kappaleista huokuva sairaalloinen tunnelma ja säälimättä silmille tuleva syke jaksavat kuitenkin viehättää. Pidemmän päälle biisit tahtovat kuitenkin sekoittua toisiinsa, vaikka vähitellen liki aavemaisen Soulreaperin kaltaiset kappaleet alkavatkin nousta paremmin esiin. Kokonaisuus kaipaisi silti vieläkin vahvempia ja selkeämmin erottuvia melodioita – oli käytetty instrumentti tai soundi sitten mikä tahansa – eli en laittaisi pahakseni hivenen helpommin lähestyttävää meininkiä Deathrown malliin. Kyseessä on nimittäin varsin tehokas, tunnelmallinen, parilla vahvalla koukulla ja mainiolla ketsillä tuettu popahtavampi veto, joka alkaa olla jo todella kovan luokan suoritus.
Tällaisenaan kiekon jännite kärsii loppua kohden, sillä paukut eivät aivan riitä. Toisaalta aavistuksen kaupallisemman materiaalin puutteesta valittaminen on aika typerää, sillä Beati Mortui viehättää osaksi juuri tylyn asenteensa ansiosta. Rajoitetun painoksen bonuslevyltä tätä ankaruutta löytää vielä lisää, sillä levyn biiseistä tehdyt remiksaukset (mm. Suicide Commando, Kuroshio, Erilaz, Die Braut, Eisenfunk, jne…) ovat vielä asteen levyversioita jyrkempiä ja erityisesti suomalaisen Proteuksen miksaus levyn nimikappaleesta on aika rankkaa tykitystä.
Bändin kotisivut
|
