|
STREAK AND THE RAVEN: CROSSING TONESKER / Marvellous Mermaid |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 477 kertaa.
|
|
26.07.2010 |
   2
Ydinkysymys: Miksi erilaisten bändien musiikki kuulostaa aina niin samanlaiselta?
Streak And The Raven lienee indiepiirien hypettämä, sillä bändi on esiintynyt tänä kesänä niin Provinssissa kuin Ilosaaressakin. Kuten lukuisilla muillakin nousevilla nimillä, myös Streak And The Ravenilla kaikki on ulkoisesti kohdallaan. Bändillä on sopivan outo ja lyyrinen nimi, kaikki ovat kauniita ja pukeutuvat mustiin, Myspace-sivut on päivitetty englanniksi ja levyn kansikuvataide on laadukasta. "Crossing Tonesker" -EP ei kuitenkaan vakuuta samasta syystä kuin yhdeksän vaihtoehtopoppoota kymmenestä: musiikki on yksinkertaisesti tylsää.
Kappaleissa lauletaan niin susista kuin seireeneistäkin, mutta musiikissa ei ole todellisia kontrasteja ja yksilöllisyyttä. Surumielinen poika laulaa jalkaterät sisäänpäin käännettyinä melankolisia lauluja, kitarat säröilevät ja skittavallit mylvivät. Kappaleet eivät itse asiassa ole kovin kaukana Poets Of The Fallin biiseistä. Ero on lähinnä se, että Poets Of The Fallin laulajalla on enemmän energiaa ja kappaleet ovat koukuttavampia.
Toistan tämän bändin kohdalla samat asiat kuin varmaan kymmenien muiden indiebändien. Lisää persoonallisuutta! Nämä yhtyeet ovat kuin erilaisuuttaan kuuluttavat mangateinit, jotka hyväksyvät sumeilematta kaiken erikoisiin kuoriin puetun, vaikka sisältö olisi mitäänsanomatonta höttöä. Toivon mukaan yleisökin alkaa jossain vaiheessa vaatia näiltä suurilta taiteilijoilta todellisia näyttöjä tyylikkään levynkansigrafiikan sijaan. Allekirjoittanut ei jaksa enää tuijotella tennareitaan, vaan toivoo kuulevansa musiikkia, joka pakottaa reuhtaisemaan katseen ylös ja tapittamaan bändiä naulittuna.
www.myspace.com/streakandtheraven
|
