
    3
Ydinkysymys: Miten debyytti onnistuu?
Hyvä debyytti! Helsinkiläiset ”Femmarit” kuulostavat varsin valmiilta rockryhmältä, joiden soitossa kuuluu peruskaavan lisäksi mukavasti nyrjähtäneisyyttä.
Aluksi levy meinaa puuduttaa. Radiot ovat täynnä englanniksi vetäviä, kuin samasta puusta veistettyjä suomalaisbändejä, joista ei löydä eroa kirveelläkään. Femmarit erottuvat kuitenkin edukseen jo ihan sillä, että laulusuoritukset hoitaa nainen.
Onkin pakko verrata Murmanskiin. Hieman samantyylistä kylmäävyyttä kun löytyy myös Femmareista, vaikka aivan kollegoidensa sfääreihin bändi ei ylläkään.
Levy jakautuu kahteen osioon ja ensimmäisen puoliskon puuduttavuus vaihtuu toisella osalla varsin mielenkiintoiseksi soitannaksi. Välillä oikein yllättyy, että hemmetti, onpa fiksusti sävelletty! Onpa vahvasti tunnetta pelissä! Hyvä!
Valituksia tulee tuhnuista soundeista, jotka hieman vesittävät parhaimpia ranteet auki -fiiliksiä. Tällaisen musiikin pitäisi rymistä korviin voimalla, kitaroiden pitäisi murista kunnolla ja muutenkin soittaa sopivanlaista maailmanlopun sinfoniaa.
Lisäksi pieni kosmeettinen moka löytyy kansitaiteesta. Tällainen kovin koulubändimäinen, iloinen ja pirtsakka kansi aiheuttaa aivan vääränlaisia mielikuvia.
|