Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Ydinkysymys: Miksi yksin nauraminen on niin vaikeaa?

Heti alkuun pieni varoitus. Jos et satu omistamaan laadukasta audio-laitteistoa, tämän stand up -levyn tunnelmaan on hankala uppoutua. Edes kohtuullisella kaiutinarsenaalilla oikeanlaiseen atmösfääriin on jo sujuva lyöttäytyä olettaen, että surround-efekti toimii oikein tehdyn kaiuttimien sijoittelun ansiosta.
 
Suurin kompastuskivi levyä kuunnellessa syntyy siitä, että ilman sopivaa kalustoa olo on kuin kuuntelisi mahtavaa showta siivouskomeroon teljettynä. Muilla on hauskaa, mutta sinä et tiedä kelle ja mille muut nauravat. Äläkä vaan kuuntele tätä autossa.

Uusin David Crossin puhespektaakkeli on reilun tunteroisen one man show, tarjoten yhteensä 12 raitaa. Palkittu näyttelijä-koomikko-käsikirjoittaja on kiistämättä välkky ja hulvaton tarinaniskijä. ”Tänään testataan Bostonin naurukynnystä”, kuten levyn avaavassa Opening Song (The Sultan’s Revenge) -laulussakin Cross vapaasti suomentaen sanailee. Hulvaton startti onkin parasta Bigger and Blackererin antia.

Kokonaisuutena sisältö irvailee globaaleille asioille, toisinaan liikutaan selvästi yhdysvaltalaisella naurumaalla. Eli paikallisen kulttuurin hyvin tuntevalle hymyhetkiä löytyy varmasti tasaisemmin.
 
Levy toimii parhaiten vaikka kaveriporukan kesken nauruhermoja kutitteleva viihteenä. Yksin kuuntelemalla siitä saavat eniten irti ainoastaan todelliset puhetaiteelle pyhittyneet ystävät. Stand up on ennen kaikkea audiovisuaalinen kokemus, jossa tähden elekieli ja kollektiivinen huumorin ilmapiiri näyttelevät merkittävää roolia. Sohvan pohjalla tämä aistimus jää vaillinaiseksi.