|
TRAIN: SAVE ME SAN FRANCISCO / Columbia |
|
|
Lähettänyt Marja Kivilompolo
Luettu 469 kertaa.
|
|
22.06.2010 |
   3
Ydinkysymys: Voiko yhtye kasvaa ulos hitistään? Ja voiko saman tehdä myös kuuntelija?
Train valloitti hetkeksi suuret määrät ihmisten sydämiä hitillään Drops of Jupiter, jota voi yhä kuulla soitettavan radiossa. Ja sitä kelpaakin soitella, sen verran hyvä ja melko ajaton kappale on. Tuon hittilevyn jälkeen Train on tehnyt tasaisesti musiikkia, ja nyt julkaistu Save Me San Francisco on yhtyeen viides pitkäsoitto. Ja kyllähän yhtye voi kotikaupunkiaan San Franciscoa avuksi pyytää. En vain tiedä riittääkö se.
Levy on huomattavasti kepeämpää kuin aikaisempi Train, ajoittain mielessä käy jopa ilopoppari Jason Mraz, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono asia. Itselleni sattui se perusvirhe, että kun kerran tykästyin Drops of Jupiter -biisiin, oli Trainin uudessa levyssä paljon kuunneltavaa, sulateltavaa ja opittavaa.
Itse levy on hyvä, kesäinen ja miellyttävä. Päähän jäävät helposti soimaan esim. kepeä Hey Soul Sister, If It's Love ja Marry Me. Koko levyn ajan ihmettelin kuitenkin, että missäs on se Train, joka siitä jupiterista lauloi. Helpotusta tähän hätään löytyy kuitenkin levyn viimeisestä kappaleesta: se nimittäin on livetaltionti Drops of Jupiter -biisistä.
Save Me San Franciscoa piti kuunnella muutaman kerran, että sitä saattoi alkaa kuuntelemaan itsenäisenä levynä ja unohtaa muutaman vuoden takaisen hitin. Suotavaahan on, että yhtye kehittyy, pääsee soittamaan haluamaansa musiikkia ja laa laa. Itse mietin välillä, että lienevätkö tekijät olleet levyä tehdessä erityisen rakastuneita tai onnellisia, sillä hyvä mieli tästä ainakin kuuluu läpi. Mutta totuttelua tämä levy vaatii, ja se voi hyvinkin johtua kuulijasta, ei itse yhtyeestä ja levystä.
www.trainline.com
|
