|
MARISKA & PAHAT SUDET: MARISKA & PAHAT SUDET / Sony |
|
|
Lähettänyt Jussi Riihimäki
Luettu 515 kertaa.
|
|
04.06.2010 |
   3
Ydinkysymys: Pikkutuhmaa Mariskaa ken pelkäisi?
Rastat, rähjäinen tyyli ja kantaaottavat puhelaulut ovat nyt niin eilispäivää, että ne tuntuvat kuin täysin toiselta artistilta. Uuden Mariska & Pahat Sudet -levyn kansilehdessä poseeraa yhdessä bändinsä kanssa punatukkainen, korostetun feminiininen kaunotar, jonka silmät ovat itsevarmaa flirttiä täynnä. Estetiikka on kuin vanhoista rikosleffoista ja Mariska on niiden itse oikeutettu femme fatale myrkkypullo kädessä.
Biisit ovat yhdistelmä reipasta iskelmää ja tuhnuisen tahmeaa fiilistelyjazzailua tanssiklubin perimmäisestä nurkasta, jonka tuhdissa tupakansavussa huojuu ihmisiä paidat liimautuneina ihoon ja kengänpohjat drinkeistä liisteröitynyttä lattiaa kuluttaen. Levy nostaa hymyn huulille heti ensitahdeista ja kare säilyy suupielessä lopun slovareihin.
Leikkisyys läpäisee jokaisen kappaleen vaikka temaattisesti oltaisiinkin myrkyn keiton tai venäläisen ruletin parissa. En epäile, etteikö rajoja koetteleva leikkisyys saisi myös jonkun hartaamman uskovaisen tympääntymään Pyhäpäivä-kappaleeseen, jossa papin puisevien saarnojen sijaan Jumalalta rukoillaan hyvää humalaa. Seuraavassa kappaleessa Painu helvettiin pettäjäkundin käsketään häipyä tuliseen paikkaan letkeän pehmeän melodian tahdissa. Hersyvä ristiriita hakee vertaistaan takavuosien Eamonin sinkkuhitistä F**k It, eli pieni silmänisku hiphopin suuntaan löytyy vielä.
Ohuesti liioitellulta tuntuu puhe uudesta tuhmasta Mariskasta, joka levyllä laulaisi punastuttavan suorin kielikuvin lihan iloista. Vain ja ainoastaan biisi Kokkaa mua liikkuu tämänkaltaisissa runollisissa sfääreissä, joita ei sitten Kikan jälkeen ole paljon suomalaisessa popissa kuultu. Sen enempää ei tarvitse riettaista sanoituksista puhua, kuten ei Kikastakaan, vaikka kaukaa hakemisen uhallakin tässä on kiinnostava linkki. Mariska on maininnut yhdeksi lempisanoittajakseen Juha Vainion, joka salanimellä kirjoitti Kikalle näitä humoristisen hurtteja kappaleita 90-luvun alussa. Ehkä Mariska halusi nostaa fiktiivistä hattua Watt-vainaalle, mistä sitä tietää.
Mariskaa on siis turha pelätä, ei hän niin tuhma ole ollenkaan, etteikö kyytiin uskaltaisi hypätä. Yhteisretki hänen ja Pahojen Susien kanssa on hauska kokemus, josta kannattaa nauttia nyt kun voi. Kuinka kauan se tulee kestämään, sen Luoja yksin tietää. En kuitenkaan usko Mariskan pysyvän näissä musiikillisissa maailmoissa paria levyä kauempaa.
www.myspace.com/mariskaspace
|
