|
TUVALU: TUVALU / Kool Thing |
|
|
Lähettänyt Aino Heikkonen
Luettu 665 kertaa.
|
|
10.03.2010 |
Ydinkysymys: 7 x 7 = 53?
Tuvalun laulajan Anniina Antinrannan ääni on iskostunut tajuntaani 1990-luvun lopusta 2000-luvun alkuun vaikuttaneesta Myyt-yhtyeestä. Sen jälkeen en ole hänen ääntään kuullut. Tuvalun levyn pyörähtäessä soittimessa vokalistista ei kuitenkaan voi erehtyä, niin voimakas ja mieleenpainuva on Antinrannan ääni.
Tuvalu on onnistunut piileskelemään suuren yleisön tietoisuudelta pitkään. Bändi on julkaissut debyyttinsä jo vuonna 2004. Uskallan ennustaa, ettei tuoreimmallakaan bändin nimeä kantavalla pitkäsoitolla räjäytetä pankkia. Tempoilevaa progressiivista rockia sisältävä albumi ei yksinkertaisesti tarjoa tarpeeksi tarttumapintaa.
Tuvalun melodiat ovat sirpaleisia, ja saman biisin sisällä voidaan vaihtaa tunnelmaa futuristisesta popista raskassoutuiseen metalliin. Pimeys on ystävä -biisi kestää peräti 13 minuuttia ja Fantasmagoria 10. Eepoksellisiin mittoihin venyviin kappaleisiin mahtuu tyylinmuutoksia ja efektien kanssa kikkailua yksinkertaisesti liikaa. Raskassoutuista vaikutelmaa korostaa Antinrannan paikoin ylitulkitseva laulutyyli.
Albumin teema on seiska: levyä kuulemma tehtiin seitsemän viikkoa, siinä on seitsemän uutta biisiä ja musiikin avaimena toimii seitsenjakoinen rytmiikka. Aivan 49-minuuttiseen kiekkoon yhtye ei teemalevyään kuitenkaan ole saanut puristettua, vaan musiikkia kuullaan 53 minuutin verran. Hieman vähempikin olisi riittänyt. Muutama kolme-neljäminuuttinen tarttuva progerock-veto olisi ehkä koukuttanut minutkin keskittymään paremmin siihen, mitä albumilla on tarjota. Nyt hyvä yritys kaatuu omaan nokkeluuteensa. www.tuvalu.ws |
