Lähettänyt Matleena Kantola
Luettu 304 kertaa.
|
|
09.03.2010 |
   2
Ydinkysymys: Mitä kuuluu marjaleena?
Reflexion kuului uransa alkuaikoina meikkihevin suurlupauksiin, ja nyt on tullut korkea aika lunastaa lupaukset. Debyyttilevyllä ja sitä seuranneella kakkoslevyllä oli hetkittäisiä viitteitä siitä, että pankki saattaisi tulevaisuudessa räjähtää, mutta siltä näyttää että rahat jäävät ja pysyvät holvissa. On surullista huomata, että Reflexionista ei ehkä koskaan tulekaan mitään suurempaa.
Kaikki elementit ovat ainakin noin periaatteessa kunnossa Reflexionin musiikissa, mutta särmä puuttuu. Pehmeä on liian pehmeää ja melodiat eivät puraise tarpeeksi terävästi. Kauniiksi tarkoitettuihin kappaleisiin kaipaisi jotain erikoista, jotain nyrjähtänyttä, sillä ne ovat aivan liian tavallisia ja ennalta arvattavia. Raskaampi puolikaan ei ole oikeasti raskasta ja laulajan ääni on liian persoonaton, suorastaan stereotyyppinen hevahtava miesääni, vaikka ääntä taidokkaasti aika-ajoin käytetäänkin.
Jos levystä etsii jotain positiivista, niin se on tehty kaiken kaikkiaan sulavaksi ja siinä ei ole suurempia kompastuskiviä, mutta ydinaines on pahasti kulahtanutta. Ikävä toimia pyövelinä, mutta kyllä Reflexionin kolme henkeä on nyt pelattu loppuun ja kaulan aika katketa. Mistä lisäelämä?
Websivut
|
